Kiitos, mutta ei kiitos. Alina ei asu vankilassa, vaikka niin voisi luulla. Hänen vapauttaan on rajoitettu, eikä hän pääse yksin ulos. Häntä ei kutsuta Alinaksi vaan kirjainyhdistelmällä ÄITI. Ja petollinen rikostoveri on karannut paikalta. Katastrofialtista lapsiperheen arkea pyörittävä Alina on myös teatteriohjaaja. Intohimoinen ja työtön teatteriohjaaja, joka hakee sinnikkäästi apurahoja ja ohjaustöitä. Sitä mukaa kuin hylkäävien vastausten kasa kasvaa, Alinan itsetunto ja ammatti-identiteetti kutistuvat. Jotkut saavat, toiset eivät, ja yksi onnekkaista on ärsyttävä Matias Raatteentie. Mutta Alina ei lannistu. Hän ruokkii voimaansa ja vimmaansa suunnittelemalla mielessään teatteriesityksiä, joissa kaikki on mahdollista.

Raikkaan feministinen kuvaus taiteilijaelämästä nykypäivän Suomessa Elina Kilkun Mahdoton elämä jatkaa Alinan tarinaa ja tarjoaa jälleen sysimustaa huumoria, reipasta irrottelua ja taitelijaelämää nykypäivän Suomessa. Neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä teatteriohjaaja ja pian ex-yh-äiti Alina on sovittamassa hääpukua. Kaikki on täydellistä. Hän on muuttanut tulevan miehensä, kuuluisan teatteriohjaajan Matias Raatteentien ja lasten kanssa rintamamiestaloon, jonka huoneissa kukkivat kauniit tapetit ja pihalla on lapsille oma hiekkalaatikko. Myös Alinan työelämässä paistaa aurinko. Hän on juuri saanut ensi-iltaan kirjoittamansa ja ohjaamansa Mahdoton-näytelmän, ja uusi ohjaustyö on jo odottamassa. Vihdoinkin elämänpalaset loksahtelevat kohdilleen. Sitten Alinan näytelmästä julkaistaan kritiikki Helsingin Sanomissa. Elina Kilkun Mahdoton elämä jatkaa Alinan tarinaa, joka sai alkunsa romaanissa Täydellinen näytelmä. Kilkku kuvaa puolisoiden välistä kilpailua, kateutta, hylätyksi ja mitätöidyksi tulemisen tunteita. Railakkaasti irrottelevaan tyyliin kerrottu tarina pureutuu jälleen perinteisten työmarkkinoiden ulkopuolella leipänsä ansaitsevien asemaan ja erityisesti naistaiteilijan osaan niin perhe- kuin työelämässä.

Elina Kilkun Alina-romaanitrilogian päätösosassa Jumalainen jälkinäytös äidin ja tyttären suhteesta muodostuu hilpeä farssi ja riipaiseva tragedia. Alinan isä tekee kuolemaa, ja äiti on saapunut Pariisista asti isän viimeisiin hetkiin. Kun kaikki on ohi, äiti ilmoittaa yllättäen jäävänsä nuoren miesystävänsä kanssa Suomeen. Hänen on tehtävä teatterilavastus, johon hän luuli ensin saaneensa ”lahjaksi” apurahan muutama vuosi sitten. Alinan oma projekti ystävien kanssa on tyrehtynyt petokseen ja välistävetoon, ja apurahan antajat penäävät myös hänen työnsä edistymistä. Sekä äiti että tytär tarvitsevat taideprojektia, tarvitsevat todella kipeästi. Yhteistyöstä tulisi yhtä helvettiä. Elina Kilkun tragikoomisessa tarinassa otetaan käyttöön antiikin Kreikan teatterin keinot ja tehdään terapianäytelmää äidin ja tyttären suhteesta. Kilkun terävä huumori iskee jälleen pinnalla pulppuilevaa naurua syvemmälle, sakeimpiin sedimentteihin ihmisen minässä.