ENG: Maarit Verronen received a Licentiate of Philosophy, majoring in Astronomy, in 1991 from the University of Oulu. She also worked there as a teacher and a researcher from 1987 until 1993, and since 1994 she's been a full-time writer. Verronen lives in Helsinki. FI: Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede. Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–1993. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä. Verronen sai sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajien novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–1991. Ensimmäinen julkaistu teos oli novelli scifivalikoimassa Jäinen vaeltaja. Esikoisteos Älä maksa lautturille sai Kalevi Jäntin palkinnon 1993. Verronen oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaaneilla Yksinäinen vuori ja Pimeästä maasta. Hän sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia. Teos käsitteli sivullisuutta ja erillisyyttä, yksinäistä vaeltamista ja yhteisöjen laitamilla elämistä. Verronen sai lukiolaisten Nuori Aleksis -palkinnon 2005 teoksesta Keihäslintu. Sukupuuttoon kuolleesta linnusta muodostuu kokoelmassa ihmislajin pahuuden ja ajattelemattomuuden vertauskuva. Karsintavaihe (2008) oli Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaana. Tässä ja seuraavassa romaanissaan Kirkkaan selkeää (2010) Verronen käsittelee yhteiskunnan jakamista kahtia, huononnettuja elinoloja, ihmisten syrjäyttämistä ja orjuuttamista. Kirkkaan selkeää sai Tähtivaeltaja-palkinnon 2011. Verronen kuuluu järjestöihin Amnesty International, PEN, Suomen kirjailijaliitto, Suomen muinaistaideseura ja Talviuimarienkerho.

ENG: Johanna Sinisalo is an award-winning Finnish author. She was born in Sodankylä in 1958. During 1984-1997, she worked as a professional designer in advertising, after which she started as a screenwriter and writer. Sinisalo's first novel, Troll, won the Finlandia prize, the most important literature award in Finland. As her hobbies, Sinisalo mentions astronomy, gastronomy, hiking, literature and comics. The author notes that her novels always feature a bit of the small everyday reality. However, overcoming the borders of realism does not mean that the author's works were to be classified as sci-fi or fantasy – from Sinisalo's point of view, categorizing literature by genre should be left behind. FI: Johanna Sinisalo on syntynyt Sodankylässä vuonna 1958. Hän valmistui ylioppilaaksi Tampereella 1977 ja suoritti kandidaatintutkinnon Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla vuonna 1986. Markkinointi-instituutissa opiskellessaan hän sai vuoden parhaan diplomityön palkinnon 1987. Vuosina 1984–1997 Sinisalo toimi ammatikseen mainonnan suunnittelijana, sittemmin hän ryhtyi vapaaksi käsikirjoittajaksi ja kirjailijaksi. Sinisalon esikoisromaani Ennen päivänlaskua ei voi voitti vuoden 2000 Finlandia-palkinnon. Sittemmin Sinisalo on saanut muun muassa James Tiptree Jr. -palkinnon, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon ja Prometheus-palkinnon. Kirjailijan perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär. Harrastuksikseen Sinisalo mainitsee tähtitieteen, gastronomian, vaelluksen, kirjallisuuden ja sarjakuvan. Sinisalo asuu lapsuutensa kotikaupungissa Tampereella. Tärkeitä kirjailijoita Sinisalolle ovat olleet Tove Jansson, Astrid Lindgren, L. M. Montgomery, Ray Bradbury, Volter Kilpi, Vladimir Nabokov, Michel Tournier ja Margaret Atwood. Tieteiskirjallisuuden lukemisen Sinisalo aloitti lapsena Edgar Rice Burroughsin seikkailukirjoilla. Niiden jälkeen hän löysi George Orwellin ja Aldous Huxleyn, joiden teoksissa science fiction on yhteiskunnan havainnoinin ja arvostelun väline. Kirjailija toteaa, että hänen romaaneissaan on aina jokin pieni piirre arkitodellisuuden ulkopuolelta. Sinisalo on useiden muiden tavoin muistuttanut, että puhdas realismi on varsin nuori, 1800-luvun lopulta peräisin oleva kirjallinen suuntaus. Realismin rajojen ylittäminen ei kuitenkaan tarkoita, että kirjailijan teokset olisivat lajityypiltään scifiä tai fantasiaa. Sinisalon mielestä lajityyppiajattelusta pitäisi irtautua. Sinisalo painottaa, että spekulatiivisuus ei ole kirjallisuudessa itseisarvo, vaan että sen kautta voidaan sanoa jotain oleellista jopa paremmin kuin realismin keinoin. Fantasian tai science fictionin kirjoittaminen ei ole päämäärä vaan väline kirjallisuuden tuottamiseen. Sinisalo käyttää sanaa ”viistovalaistus” kuvaamaan tämän välineen toimintaa: todellisuuden tutkiminen uudesta ja ennenkokemattomasta näkökulmasta voi paljastaa uusia puolia, joita ei ole voinut aikaisemmin nähdä.

Timo Kustaa Mukka was a Finnish author who wrote about the lives of people in Lapland. He was born in Bollnäs, Sweden. During his life Mukka studied at the Academy of Fine Arts in Helsinki and completed nine novels, written in a lyrical prose style, about the harsh conditions in Lapland, the region of his childhood and of most of his adult life. These books were published in the years between 1964 and 1970. In the early 1960s there sprang up a movement in Finnish literature called spontaneous-confessional fiction. It was heavily influenced by the writings of Henry Miller. Its two most prominent representatives were the enfants terribles of modern Finnish literature, poet and translator Pentti Saarikoski and author Hannu Salama. Among the writers belonging to this movement, Mukka is considered the most original as well as the most consistent in his writing. In 1973 there was a story on Mukka in the Finnish magazine Hymy which is believed to have contributed to his early demise. Mukka died of a heart attack in Rovaniemi, capital of the Lapland region of Finland in 1973.

ENG: Tiina Raevaara is a geneticist and a doctor of philosophy, and the most important things to her are the nature and life in all its shapes. Her interests can be seen as precise portrayals/descriptions in her writings. The author characterizes her style as surrealistic and symbolic, and she has told being fascinated by the fine line between reality and unreality, and that she couldn't even think about writing fiction which lacked the feel of magic - strangeness, miracle, abnormality. Raevaara has, also, stated that she opposes dividing literature into narrow genre-thinking, that each text is to be treated as the individual they are. She describes her writings to be projections of different things that have been recorded and combined in the subconscious. FI: Tiina Raevaara (s. 1979) on koulutukseltaan geneetikko ja filosofian tohtori. Raevaara voitti novellikokoelmallaan En tunne sinua vierelläni vuoden 2011 Runeberg-palkinnon. Hänen novellejaan on julkaistu ja palkittu monissa eri yhteyksissä. Tärkeintä hänelle on luonto ja elämä kaikissa muodoissaan. Raevaara voisi luonnehtia tyyliään surrealismiksi tai symbolismiksi. ”Toden ja epätoden rajapinta kiehtoo minua, enkä voisi kuvitella kirjoittavani fiktiota, josta puuttuu kokonaan taian – outouden, ihmeen, luonnottomuuden – tuntu. En silti osaa kirjoittaa tavoitteellisesti nimenomaan spekulatiivistakaan fiktiota – sen ainekset tulevat kirjoituksiini usein itsellenikin yllätyksenä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka kavahtavat kirjallisuuden jakoa ahtaisiin lajityyppeihin: jokainen teksti on yksilö ja tulkoon kohdelluksi sellaisena!”, Raevaara kertoo Usva-lehdessä. Raevaaran kiinnostus luontoa ja eläimiä kohtaan näkyy hänen kertomuksissaan tarkkoina yksityiskohtina luonnosta. Tämä on lähtökohtana novellissa ”Sääkset”, josta Raevaara sai vuonna 2006 Martti Joenpolven palkinnon. Raevaara kuvaa kirjoittavansa yhdistelmiä eri asioista, joita hänen muistiinsa on tallentunut. Kun alitajunnassa yhdistyneille asioille pyrkii löytämään hahmon kirjoittamalla, voi yllättää itsensäkin. ”Kirjoittaminen on ajatusten säilömistä aivojen ulkopuolelle. Lukeminen on vieraiden ajatusten invaasiota. Kirjallisuus on ajatustensiirtoa.”

FIN: Hanna Hauru on suomalainen kirjailija. Hän on opettanut kirjoittamista Tampereen Viita-akatemiassa ja oululaisen Huutomerkki ry:n kurssilla sekä Limingan Taidekoulun sanataiteen opettajana. Haurun runollista kieltä ja pohjoiseen sijoittuvia tarinoita on verrattu Timo K. Mukan ja Rosa Liksomin tuotantoon. Liksomin tavoin Hauru kuvaa maaseutuelämän ja kaupungin vastakkainasetelmaa, jossa kaupunki edustaa vapautta ja uudistumista. Maaseudun valttina taas on voimaannuttava luonto. Haurun teosten maailma on kuitenkin useimmiten karu ja rikkirevitty, julmuudessaan ja terävyydessään inhorealistinen. Myös myyteillä ja symboleilla on vahva osa kerronnassa.

Pasi Ilmari Jääskeläinen is Finland’s best kept literary secret… In the early 70’s, when he was five, Pasi Ilmari Jääskeläinen lived in a block of flats by the Jyväskylä’s (a city in Central Finland) old cemetery and believed in vampires. In the early 80’s he still had vampire dreams and fell in love with Jeanne Moreau in Truffaut’s Jules et Jim. Ten years later Pasi wrote his first short stories. He wan the writing competition of SciFi and fantasy stories four times and then decided to become a writer. Now he is an author, but he is also a Finnish and literature teacher in upper secondary school and the father of three sons. He hasn’t stopped loving vampires, Jeanne Moreau and old film classics.

Written by: Katarina Blomqvist, Liisa Enwald Eeva Kilpi comes from eastern Karelia, east of Finland's present-day border with Russia, studied English philology at the University of Helsinki, and worked as a teacher before she began to earn a living from her writing. From 1970 to 1975, she chaired the PEN club in Finland. She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993. Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother. With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion. Additions by the editorial team 2011: The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.