Marko Tapio (1924-1973) kirjoitti teoksia, jotka problematiikkansa syvyyden ja tavoitteidensa vakavuuden ansiosta ovat jääneet harvinaisina, yksinäisinä saarekkeina sodanjälkeisen suomalaisen proosan aikakirjoihin. Ennen työnsä katkeamista hän suunnitteli neliosaista romaanisarjaa, yhden perheen historiaa joka heijastaisi koko maan historiaa. Arktinen hysteria –sarjasta ehti valmistua kaksi romaania. Vuoden 1939 ensilumi kuvaa modernein pitkittäis- ja poikittaisleikkauksin isoisän, isän ja pojan toisiinsa kietoutuneita elämänkuvioita itsenäisen Suomen kriisivaiheissa 1890-luvulta talvisodan kynnykselle. Arktisen hysterian ensimmäinen osa on nähty eräissä suhteissa vastaväitteeksi Väinö Linnan torpparitrilogialle.