Talvisodan alla Sallassa putkahtaa maailmaan potra poikalapsi, Arttu Tukkijänkä. Nimi on enne: varhaisvuotensa poika liikkuu tukkisavotoilla ja jänkämailla isä-Paulin kätevässä selkärepussa keinuen. Sota on kaiken aikaa lähellä. Evakossa isän kanssa vaeltaessaan Arttu käy elämänkoulua luonnon rauhassa ja oppii miesten tavoille. Artusta kasvaa riuskaotteinen tee-se-itse-mies: kaikkea yrittävä ja kaikessa onnistuva. Vaiherikkaan elämänsä käänteissä Arttu hankkii elantoa myös valokuvaajana. Hautajaisia kuvatessaan hän järkyttyy maahanpanijaisten surkeista järjestelyistä ja päättää suunnitella itse omat hautajaisensa niin kuin miehen pitää. Siis hyvin. Simpsakka Sanelma-vaimo – kaksosten tuore äiti – ihmettelee miehensä hautajaisintoa, mutta arvelee, etteivät yhdet harjoitushautajaiset pääkaupungin hautuumaalla ole pahasta. Elävänä omissa hautajaisissaan on arvostetun tarinoijan evakkotarina ja isältä pojalle siirtyvää perimätietoa arvostava vaellustarina – ja tarina Artusta, hänen oppivuosistaan sekä hänen vielä päättymättömästä loppuelämästään.