Puolalainen Bruno Schulz (1892-1942) on maailmansotien välisen ajan kirjallisuuden kulttinimi, jonka elämä päättyi traagisesti natsiupseerin luoteihin hänen oman kotikaupunkinsa juutalaisgetossa. Vaikka Schulz ehti julkaista vain kaksi kirjaa, ne ovat riittäneet nostamaan hänet maailmanmaineeseen, ja hänet mainitaankin usein Rainer Maria Rilken, Franz Kafkan ja Robert Musilin rinnalla. Schulzin kirjojen omaperäinen, ainutlaatuinen tunnelma on inspiroinut monia kirjailijoita, muun muassa David Grossmania, John Updikea, Bohumil Hrabalia ja Bo Carpelania. Fantastiset kertomukset ammentavat Schulzin omasta elämästä itäpuolalaisessa pikkukaupungissa ja muodostavat yhden kokonaisuuden, jossa on samat päähenkilöt. Kertojana toimiva Josef Schulzilta on aiemmin suomennettu 1960-luvulla välikielen kautta lyhyt tekstivalikoima, nyt ilmestyvä käännös on ensimmäinen Schulzin koko tuotannon käsittävä suomennos, ja se on tehty suoraan alkukielestä. Sisältää novellikokoelmat Kanelipuodit (Sklepy cynamonove, 1934) ja Kuolinilmoituksen sanatorio (Sanatorium pod Klepsydra, 1937) sekä kertomukset ”Syksy” (Jesien, 1936), ”Unelmien tasavalta” (Republika marzen, 1936), ”Pyrstötähti” (Kometa, 1939) ja ”Isänmaa” (Ojczyzna, 1938). Unelias puolalainen provinssikaupunki värittyy elävänä Bruno Schulzin kynän jäljistä. Runsas ja kiehtova kirjoitustyyli vetää lukijan myyttisen maailman kieppeisiin. Tässä kirjassa maaginen realismi avaa ovensa ja musta huumori vie lukijan mukanaan rakentamaan uudelleen maailman rikkoutuneita merkityksiä. Tapani Kärkkäisen suomennos Kanelipuodit ja muita kertomuksia on tähän mennessä ainoa suomenkielinen laitos, joka sisältää Bruno Schulzin koko tuotannon. Schulzin kahden ilmestyneen kirjan, Kanelipuotien ja Kuolinilmoituksen sanatorion, lisäksi laitos kokoaa neljä kirjallisuuslehdissä ilmestynyttä kertomusta.