Värikylläinen romaani pienen Suontaan kylän ihmisistä, kaksikymmenluvun rauhasta joka äkkiä alkaa järkkyä... Uuden perheen saapuminen pieneen kyläyhteisöön aloittaa ennenkokemattomien muutosten sarjan. Sitä tarkkailee kiinnostuneena vähän toisella kymmenellä oleva Helmi Elisa, mutta parhaiten asiat taitaa silti tietää mäenrinteen mökkinsä nurkalta kaiken näkevä Juosukko. Heinänteon ja elonkorjuun aikana, kesän ollessa kukkeimmillaan, tapahtuu asioita, joita ei aiemmin olisi voinut uskoa mahdollisiksikaan. Millaista uutta aikaa ne oikein enteilevät? Tarinan taustalla loistaa Karjalan kannaksen luonto koko kukoistuksessaan.

Kannas-sarjan kolmannessa osassa rakentavat evakkomatkalta palanneet naiset ja lapset elämää raunioille. On vuosi 1944. Suontaan pieni kylä Karjalan kannaksella on nyt naisten kylä. Murhe ja toivo sydämessään rakentavat talvisodan evakkomatkalta palanneet naiset ja lapset elämää raunioille; pellot kynnetään, peruna istutetaan. Kunnes sitten eräänä aamuna repeää itäinen taivaanranta jälleen hurjaa jyrinään. Kirjan keskeiseksi tapahtumapaikaksi nousee Viipuri, ennen niin elämäniloinen kaupunki, josta nyt tulee suuren suomalaisen murhenäytelmän keskeisiä näyttämöjä. Mutta jälleen kerran elämä voittaa, vaikka sen saamaa suuntaa on vielä vaikea ymmärtää..

Kannas-sarjan päätösosa sijoittuu pulan ja puutteen värittämään vuoteen 1945. Sota on ohi, mutta elämä on yhä monin tavoin vaikeaa. Lauralla on koti Turussa Martan ja tämän vauvan luona, mutta koulussa hän joutuu maksamaan katkerasti evakonosastaan. Vain omassa Ajatuspuussaan korkealla mäellä hän tuntee olevansa turvassa. Vasta järkyttävä onnettomuus saa Lauran läheiset tajuamaan, kuinka kauas omaan mielikuvitusmaailmaansa tyttö on joutunut. Martta ja Aarne ovat pitkän eron aikana etääntyneet toisistaan, ja tien löytäminen toisen luo on vaikeaa. Helmi-Elisa uurastaa Helsingissä ja yrittää rakentaa tulevaisuutta itselleen ja Lauralle. Korvaamattomana apuna sodan koettelemilla suontakalaisilla on yhteinen menneisyys. Hädän hetkellä he hakeutuvat toistensa luo. Edessä ovat elämän virrat, takana monet kuohuvat kosket ja välillä suvannotkin. Nyt on koittanut ratkaisujen aika.