Katkenneita oksia, kuusenneulasia, kukan alkuja ja tammenterhoja. Kasa koostuu milloin mistäkin ja muuttuu vuodenaikojen mukana. Kesällä Kasan päällä pörräävät mehiläiset, syksyllä siili tekee Kasaan pesän ja talvella Kasa peittyy pehmeään lumeen. Kevään tullessa lumi sulaa ja maa tuoksuu raikkaalta. Kaikki alkaa taas alusta. Ihastuttava ja uniikki pienten kirja käsittelee vuodenaikoja maagisessa satumetsässä hellyttävän Kasa-hahmon kautta. Idea ja inspiraatio kirjaan löytyi suomalaisesta metsästä, jossa vastaan ei tullutkaan eläimiä vaan pieni ja huomaamaton lehtikasa - josta tuli kirjan päähahmo. Kasa on kunnianosoitus lapsille, jotka löytävät taikaa, kauneutta ja ihmeteltävää myös näennäisesti mitättömissä ja vaatimattomissa asioissa. Sellaisissa, joita aikuinen ei edes huomaa. Emilia Erfving on Vantaalla asuva kuvataiteilija, graafikko ja kuvittaja. Erfving on koulutukseltaan kuvataidekasvattaja ja kuvataiteilija, ja hän on suunnitellut oppimateriaaleja ja oppimispelejä sekä tuottanut ja toteuttanut erilaisia osallistavia taidehankkeita

Kasaan on kertynyt kaikkea kummaa. Metsän eläimetkin ovat ihmeissään erikoisista esineistä. Onneksi hiiri tietää, että mystiset mytyt ja möhkäleet ovat roskia. Roskia on kaikenlaisia: vaarallisia, hyödyllisiä, hyväntuoksuisia ja pahanhajuisia. Jotkut roskat aiheuttavat jopa onnettomuuksia. Ne juuttuvat nenään ja tarttuvat turkkiin. Toisaalta parhaista roskista voi tehdä jotain uutta ja ainutlaatuista, taianomaista ja yllättävää! Lumoava pienten taidesatukirja on suunnattu kaikille luonnon ystäville ja aarteenetsijöille. Se sopii mainiosti myös pienten lasten ympäristökasvatuksen tueksi sivuten kierrätyksen, roskattoman retkeilyn ja vastuullisen luonnossa liikkumisen teemoja. Emilia Erfving on Vantaalla asuva kuvataiteilija, graafikko ja kuvittaja, jolla oli lapsena tapana kerätä karkkipapereita ja pullonkorkkeja aarteikseen. Erfving on koulutukseltaan kuvataidekasvattaja ja kuvataiteilija. Hän on suunnitellut oppimateriaaleja ja oppimispelejä sekä tuottanut erilaisia osallistavia taidehankkeita.

Kasan pieni kaarnanenä on kadonnut! Kasa etsii nenäänsä metsästä, niityltä, suolta ja järven pohjasta. Matkan varrella ystävälliset eläimet ehdottavat kukin vuorollaan Kasalle uutta nenää. Nenäksi sovitetaan törröttävää keppiä, kulmikasta kiveä ja limaista levää. Mutta mikään niistä ei ole yhtä hyvä kuin rakas tuttu kaarnanpala. Vai onko sittenkin? Sympaattinen pienten kirja on omistettu kaikille, jotka ovat joskus kadottaneet rakkaan lelun, sormikkaan tai sukan. Kirjaa lukiessa voi lapsen kanssa keskustella tunteista, joita muutokset ja tärkeistä asioista luopuminen voivat herättää. Kirjassa esitellyt erilaiset luonnonympäristöt tarjoavat tutkittavaa lasten ympäristökasvatuksen tueksi. Emilia Erfving on Vantaalla asuva kuvataiteilija, graafikko ja kuvittaja, joka kadotti lapsena lempilelunsa. Nenä on kuitenkin vielä tallella. Erfving on koulutukseltaan kuvataidekasvattaja ja kuvataiteilija. Hän on suunnitellut oppimateriaaleja ja oppimispelejä sekä tuottanut erilaisia osallistavia taidehankkeita.

Metsässä on Kasa. Kasassa on milloin mitäkin – koivun lehtiä, kanervan kukkia ja maan tomua. Kettu on Kasan ystävä. Ketulla on iso ja vilkas perhe, mutta Kasalla ei ole perhettä. Vai onko sittenkin? Kasa lähtee tuulen matkaan etsimään omaa perhettään. Matkan varrelta löytyvät piikikäs Keko, pikkuinen Mätäs, lämmin Dyyni, salaperäinen Riutta ja paljon muuta. Sympaattinen pienten kirja on omistettu kaikille yksinäisille olennoille, jotka etsivät maailmasta jotakuta itsensä kaltaista. Kirjassa esitellyt erilaiset luonnonmuodostumat tarjoavat tutkittavaa lasten ympäristökasvatuksen tueksi.

Kevättulva pyyhkäisee metsän läpi. Se huuhtoo Kasasta lehdet ja kepit ja vie ne mennessään. Tulvan jäljiltä Kasa on ihan pieni, yhtä pieni kuin orava. Pikkuruisen Kasan korkeudelta kaikki näyttää valtavalta. Pienestä koosta on paljon iloakin, mutta entä jos pienuus alkaa kiukuttaa? Sympaattinen kuvakirja on omistettu kaikille, joita oma pienuus on joskus kiukuttanut tai harmittanut. Lempeän humoristisen tarinan äärellä voi pohdiskella kasvuun ja muutokseen liittyviä monenkirjavia tunteita. Ehkäpä on sittenkin parasta olla juuri sen kokoinen kuin on.