Miegodamas sušilai, atsikėlęs užsigavai, mama išvirė neskanios košės... Taip nutinka ir mažajam Katuliui. Jis atsikelia baisiai piktas. Bet apgailėtina pykti, kai niekas nemato. Dėl to apima dar didesnis pyktis! Katulis apspardo skalbinių dėžę, trinkteli komodos stalčiais ir viską apipurškia vandeniu... Laimė, iš sandėliuko išlenda nykštukas ir duoda Katuliui stebuklingą daiktą! Pyktis Katuliui kaipmat išgaruoja! Bet tai dar ne viskas... Juk ne vien Katuliui būna pikta! Gal galim ir mes iš jo pasimokyti?

Joskus kaikki tuntuu olevan kateissa. Kissa Killi ei löydä kampaansa eikä tiikeripaitaansa ja sukatkin ovat eri paria. Äiti joutuu etsimään Killin rakennuspalikat ja isän pelipyyhkeen ja hermostuu sitten siihen, että saa yksin siivota kaikkien sotkut. Mutta ei se vielä mitään. Kun Killi kurkistaa peiliin, sieltä hyppää esiin Sottapytty eli Sottis, aivan Killin näköinen pieni kissa. Ja Sottis vasta osaakin sotkea! Se panee tavarat hyrskyn myrskyn ja liisteröi seinätkin hillolla. Killi riehaantuu mukaan ja huomaa, että sotkeminen on tosi hauskaa. Tutun kotitontun taikavälineineen on tultava apuun, jotta asiat saadaan tolalleen.

Joulun alla tapahtuu salaperäisiä asioita. Kissa Killin äiti puuhailee suljetun oven takana, ja isä ostaa lahjoja vaikka joulupukin pitäisi tuoda ne. Ja torilla kuusten keskellä kummittelee Joulunhenki, jota Killi ei saa kiinni edes juoksemalla. Kun kotoa alkaa kadota tavaroita ja rasiasta suklaahiiriä, Killi on varma että joulukummitus on hiipinyt taloon. Mutta ei se vielä mitään. Äiti ja isä luulevat, että Killi on syypää kaikkeen! Tarvitaan yöllinen seikkailu ja hiukan mummin viisautta, ennen kuin arvoitus ratkeaa.