Miten äpärätyttö Annan olisikaan käynyt, ellei lapinnoitien sukua oleva Ämmi olisi nähnyt hänen kykyjään? Kymmenen onnea hän lupaa Annalle ja alkaa heti opettaa ensimmäistä, tietämisen onnea. Lahjoja Annalla on riittämiin, sillä hän oppii leikiten yrtit ja loitsut, joilla parantaa kyläläisiä ja huolehtia pirtin tärkeistä asioista. Pelkkä yrttitieto ei kuitenkaan riitä, sillä savupirtin töihin harjaantuu vain tekemällä. Muutoksen aika on käsillä. Jokivarren kylään noussut kirkko yrittää nujertaa vanhan uskon loitsuineen ja yrttitietoineen, ja taloudellinen vaurastuminen odottaa vain muutaman lohennousun ja tervansoudun päässä. Anna kokee monta koettelemusta, ennen kuin kymmeneskin onni kohtaa hänet.

Voi mikä riemu on potkaista sukset liikkeelle pakkaspäivänä tai juoksuttaa jalkaa toisen eteen kesäisessä kanervikossa! Marja ei muuta tekisikään, kulkisi vain luonnossa sen ehdoilla, kaukana kotoa. Ahtaaseen savupirttiin pitää kuitenkin palata, sillä nuorimman tyttären on tehtävä osuutensa tuvan töistä. Lehmät pitää hoitaa ja kankaat värjätä, nutukkaat ommella ja yrtit opetella. Niistä taidoista Marjalle olisi vielä paljon onnea elämässä, Anna-äiti tietää. Marja seisoo usein mäen harjalla ja katselee pohjoiseen. Kuinka kauas suurta maailmaa riittää ja keitä sieltä löytyy, hän miettii. Entä mitä on taivaanrannan takana Lapinmaassa, missä mäet laskeutuvat toistensa uumille yhä sinisempinä ja salaperäisempinä? Sinne Marja päätyy: Lapinmaahan, kotasavun tuoksuun, porotokkien, lumisten tunturinkupeiden ja kesäisten kalamaiden maahan. Vastassa on Jounin koko suku ja sen oudon kiehtovat tavat ja taiat. Mukanaan Marjalla on salaisuus, joka tekee hänestä yhtä aikaa voittamattoman ja haavoittuvan.

Nillaa riuhdotaan kahtaalle. Hän syntyy lapinpojaksi kotasavujen maille ja oppii kumartamaan syvään seitoja, ahkkoja ja muita Lapinmaan jumalia. Sitten hänet annetaan kasvatiksi katekeetta Henrikille, joka käskee Nillan rukoilla Herraa Seepaotia, Kiesusta ja muita ristinuskon pyhiä. Päätöksenteon hetkellä on valittava Lapinmaan ja kirkon pyhien välillä. Vaikein päätös on kuitenkin edessä, kun Nilla tapaa Maarian. Tämä on kaikkea mitä mies voi toivoa: kaunis, nöyrä, osaava, hellä kumppani ja hyvä äiti. Mutta Maariassa on kauhea tahra, joka tekee hänestä halveksitun kaikkien muiden paitsi Nillan silmissä. Kun se tahra uhkaa tarttua Nillaan, on jälleen uuden päätöksenteon aika. Paula Havasteen kolmas teos on historiallinen lukuromaani, joka sijoittuu satojen vuosien taakse Lapinmaahan. Kirja antaa paljon tietoa tuon ajan ihmisistä, heidän arjestaan, työstään ja juhlastaan.

Kun Lapinmaahan laskeutuu talviyö, Maaren tarpoo peskissään nietoksessa. Hän ei katsele taivaalla leimahtelevia revontulia eikä kuuntele metsikössä huhuavan huuhkaimen öistä huutoa vaan puristaa kätensä nyrkkiin ja tihentää tahtiaan kohti salaista kohtauspaikkaa. Enää hän ei suostu odottamaan vaan vaatii selvän vastauksen. Onko hänellä samaanin lahjat vai ei? Maarenilla on palava into oppimiseen ja ymmärtämiseen. Suvussa on ollut suuria tietäjiä, mutta kukaan ei rohkaise häntä samalle tielle. Kuinka voisikaan, Maarenhan on pelkkä tyttö. Jos oma suku ei opeta, oppi on haettava muualta. Löytyy yllättäviä kumppaneita ja opastajia, onhan laaja Lapinmaa täynnä tuonpuoleisen väkeä: maahisia, staaloja, seitoja, haltioita ja manoja. He kuuluvat arkeen siinä missä porot, hanget, taivaan revontulet ja purojen kirkkaat vedetkin. Maaren oppii pian, etteivät tututkaan asiat ole aina sitä, miltä näyttävät. Häntä askarruttaa, mihin hän voi käyttää uusia tietojaan ja taitojaan ja onko hänestä tietäjäksi. Sitä hän ei osaa edes aavistaa, kuinka hänen käy kun hän rakastuu vieraaseen mieheen.