Itäisen Suomenlahden saaristo on merialue, jonka kohtaloa on vuosisatojen ajan muokannut suurvaltojen välinen valtataistelu. Alueen ja merireittien hallinnasta taistelivat aikanaan Ruotsi ja Venäjä, myöhemmin Neuvostoliitto ja Saksa Suomen ja saariston asukkaiden yrittäessä voimiensa mukaan luovia tässä eturistiriitojen aallokossa. Näillä vesillä nähtiin Itämeren alueen suurimmat, satojen alusten meritaistelut ja hämmästeltiin itsevaltiaan tsaarin oikkuja hänen luovuttaessaan vauraimmat ulkosaaret läänityksiksi hovinarreilleen. Menneinä aikoina saarien asukkaat - kalastajat, hylkeenpyytäjät, luotsit ja majakanvartijat - maksoivat kulloisellekin hallitsijalle veronsa pitkään hylkeenrasvalla ja silakoilla. Verotonta tuloa ja leivän jatketta haettiin joskus hylkyjen ryöstöistä ja kieltolakiaikoina salakuljetuksesta. Eristyneille saarille syntyi omaleimainen kulttuuri hyljekoirarotuineen ja monine sivistyshankkeineen. Tähän moniväriseen aihepiiriin Alpo Tuurnala sukeltaa uusimmassa kirjassaan. Hän tarkastelee saarten menneisyyttä mutta myös omia nuoruuden muistojaan noilla rakkoleväntuoksuisilla rannoilla läpikuultavan telttakankaan alla. Tekstiä rytmittävät väliin sijoitetut, usein humoristiset ja salaviisaat runot sekä taidokas akvarellikuvitus, jonka aiheet rönsyilevät untuvankeveistä luontoaiheista rantarosvojen, luotsien ja hylkeenpyytäjien maailmaan. Kaiken keskiössä on Boistön luotsisaari vanhoine luotsitupineen Loviisan edustalla.