”Tämä on tällainen hulja kilja, jossa kellotaan monen monta kalkaamistapausta. Aika moni tässä kiljassa myös munii.” Eräänä päivänä Puluboi, Hakaniemen torilla asuva pulupoika, päättää lentää pesästä. Kallion katuja kuljeskellessaan hän näkee ovisyvennyksessä istuskelevan tytön ja jää juttusille. Mai, joka haluaisi kovasti olla poni, on karannut kotoa kostoksi äidilleen, joka ei täysin ymmärrä tytön poni-innostusta. Ponin ja Puluboin välille syntyy lämmin ystävyys, ja he päättävät kirjoittaa elämästään kirjan. Molemmat kertovat tapahtumista omalla äänellään ja omin kuvin. Mukaan mahtuu myös räppiä, satuja ja ennen muuta mainoksia, sillä Puluboi haaveilee mainosmiehen urasta. Tämän jälkeen näet pulut ja ärrät ihan uudessa valossa!

Puluboilla on tärkeä ja jännä tehtävä: hänen pitää pelastaa prinsessa. HELP! HELP! kiljuu kaunis prinsessa Pulun pleikassa. Poni kaipaisi seuraa, mutta Puluboi istuu koneensa ääressä kuin liimattuna. Ponin kotona on vain vauvan kimpussa hössöttävä äiti. Isäkin on lähtenyt majakkasaareen etsimään maalaamisen inspiraatiota. Sitten Poni saa isältä niin kummallisen kortin, että hänen mielestään Puluboin pitäisi lentää katsomaan, onko isällä kaikki kunnossa. Mutta KÄÄK, eiväthän pulut ole mitään mestarilentäjiä!

Poniksi haluavan Kallion tytön ja Hakaniemen pulun tarina on anarkistisen kerronnan juhlaa Puluboin ja Ponin asiat tuntuvat menevän pahasti päin pöpelikköä. Ponin ystävä Miisu kompastuu kirjaston portaissa ja joutuu sairaalaan. Miten nyt käy elokuvan, jolla heidän piti osallistua koulun kilpailuun? Puluboikaan ei pysty ottamaan “lennosti”. Hän päättää lähteä “avalaan luontoon” eli Keskuspuistoon kokeilemaan yhteiskunnan ulkopuolella elämistä. Mutta kaupunkilaispululle seurustelu sienten ja sammalten kanssa ottaa koville.

Ai että pelottaako? No ei, minä ja Poni ollaan lohkeita ja leippaita kuin lahkapulkit. Jumpataan ja zumbataan… Oho, nallasin. Ei jumpata. Ja vähän pelottaa. Nimittäin ne kummat lapinat. Ja se mitä Pulufon T2000:lle tapahtuu kun se alkaa bugittaa. Ja se, tuleeko Lempi-mummista enkeli? Ja sumu. Ja pimeä. Ja tsom-tsom-tsom - HUI, tiedättehän. Mutta kun pelottaa eniten, me sanotaan Ponin kanssa: STOP tutina ja tälinä! Pidetään silmät auki pimeässä ja mennään tulta päin! Tai siis nalskutusta… “Aivan älyttömän kalmivan ylitelveellinen kunto- & kauhukilja”, kiljoitti Håkan Nieminen Toli-Pulinoissa Puluboin ja Ponin Tsompikiljasta (2015).

Erilainen joulukirja! Poni rakentaa Puluboin kanssa ullakkokomeroon oman jouluisen salamajan. Ponin joulu on menossa pahasti pieleen: äiti ja isä ovat rakkauslomalla, Miisu muuttamassa pois, ja mummo aikoo viedä Ponin ja Madeleinen kodittomien joulujuhlaan, jota hän on ollut järjestämässä. Kaiken lisäksi opettaja on antanut Ponin luokalle tehtäväksi kuvata jouluinen video! Mutta mistä kummasta, kun mummo ei suostu hankkimaan edes kuusta. Yllättäen kaikkien aikojen kurjimmasta joulusta tuleekin paras joulu ikinä. Sillä joskus asiat eivät mene niin kuin toivoisi, ja se on kaikkein parasta.

Hysteerisen hauskat Puluboi ja Poni -kirjat yhteisniteenä Puluboin ja Ponin näytelmä saa ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa vuoden alussa. Sen kunniaksi julkaistaan yhteisnide, joka sisältää kaksi aiemmin ilmestynyttä hauskaa ja koskettavaa Puluboi-kirjaa: Puluboin ja Ponin kirjan (2012) ja Puluboin ja Ponin loisketiiviin kirjan(2013).

Hysteerisen hauskat Puluboi ja Poni -kirjat tuhtina yhteisniteenä Yhteisnide sisältää kaksi Puluboin ja Ponin kirjaa: Puluboin ja Ponin pöpelikkökirjan (2014) ja Puluboin ja Ponin tsompikirjan (2015). Pöpelikkökirjassa Puluboi päätyy avaraan luontoon ja hänestä melkein tulee huippuvaarallinen siipirikko. Tsompikirjassa koetellaan Puluboin ja Ponin rohkeutta. Mutta kun yrittää olla rohkea ja reipas kuin rahkapurkki, onnistuu ehkä menemään tulta päin...