Varhaiskeväällä Anni, tunnollinen ja elämää nähnyt työihminen, tulee taloon karjakoksi. Samassa rakennuksessa asuu Napoleoniksi kutsuttu mies, hilpeä taivaanrannan maalari, joka aivan kuin itsestään kotiutuu Annin huoneeseen. Näiden kahden keski-ikäisen, avioliitossa epäonnistuneen ja irrallaan ajelehtivan ihmisen välille kehittyy suhde, arkinen ja tavallinen, ilman suuria sanoja ja eleitä. Annin ja Napoleonin haaveet paremmasta tulevaisuudesta eivät kuitenkaan koskaan toteudu; he saavat kulkea samaa rataa vain lyhyen hetken. Mutta jäljelle jäävät muistot, ja ne merkitsevät elämääkin enemmän. Se on sitten kevät on karjakon ja työmiehen balladi. Se on romantiikasta riisuttu kertomus kahden keski-ikäisen ihmisen rakkaudesta ja sen väkivaltaisesta loppumisesta, rakkauden muistosta jonka vaikutus ei lakkaa.