Milei truksta draugo. Ji ziuri i mamos pilveli ir klausia: Ar cia yra leliukas? Kadangi leliuko nera ir nebus, Mile uzsimano suns. "Pakalbekime apie tai po valandos", - sako tetis ir mama. Kai tevai, rodos, pamirsta visa ta reikala su sunimi, Mile nusprendzia pati imtis paiesku. Ieskodama suns ji susipazista su trimis Gustais. Ar mazasis Gustas, vidurinysis Gustas ir didysis Gustas pades Milei bedoje?

Vieną dieną ponas Debesylas palieka Milei prižiūrėti savo kišeninį šuniuką Gėrį. Milė vedasi jį į parką, o jos draugai mažasis Gustas, vidurinysis Gustas ir didysis Gustas eina kartu. Staiga Gėris dingsta. Jie ieško visur, bet niekaip negali rasti. Milė išsigąsta: ką ji dabar pasakys ponui Debesylui? Pagaliau Gėris atsiranda ten, kur niekas jo nesitikėjo pamatyti.

Pikku-Otto saa viikonloppuvieraaksi serkkunsa Kertun. Siiri ei ole koskaan ennen nähnyt yhtä suttuista lasta. Kerttu hyppii kuralätäkössä, kierii hiekkalaatikossa ja sotkee pikku-Oton kodin kakkutaikinalla. Kerttu saa sotkuleikkeihinsä mukaan pikku-Oton lisäksi myös keski-Oton ja iso-Oton. Siiri jää yksin, sillä hän pitää sottaamista lapsellisena. Lopulta Siirikin suostuu sottaiseksi, sillä se on ainoa tapa pitää Otot ystävinä.

Siiri huomaa, että hänen rakkaimmassa pehmolelussaan Pupussa on reikä. "Pupu täytyy paikata", Siiri sanoo. Äidin mielestä Pupu on kuitenkin jo liian hauras korjattavaksi. Otot tulevat onneksi apuun, ja Pupu viedään hoitoon. Siiri ei voi elää ilman Pupua. Niinpä hänelle lähetetään lohdutukseksi varalelu. Mutta minkälaisen lelun posti Siirille tuo?

Kulmakunnan sotkuisin tyttö Kerttu väittää, että hänellä on kirppu. Siiri, pikku-Otto, keski-Otto ja iso-Otto haluavat nähdä sen. Kerttu suostuu näyttämään kirpun Siirille ja Otoille vain, jos saa soittaa iso-Oton käyrätorvea. Mutta kirppu onkin kadonnut Kertun rasiasta. \- Se oli minun ainoa kaverini, Kerttu itkee. Löytyykö Kertun kirppu? Ja löytääkö Siiri Kertusta ystävän?

Siirin äiti sairastuu flunssaan aivan joulun alla. "Kuka nyt tekee piparkakkutalon?" Siiri ihmettelee. "Ja kuka hakee kuusen", äiti murehtii. "Tuleeko meille joulua ollenkaan?" Siiri suree. Pikku-Otto, keski-Otto ja iso-Otto tapaavat Siirin ja kuulevat, että Siirin kotiin ei tule joulukuusta eikä piparkakkutaloa. Mitä tapahtuu, kun Otot päättävät, että Siirinkin kotiin on saatava joulu? Ja mikä oikein mahtaa olla Siirin jouluyllätys?

Kuka on kauhea kummitus, joka hiipii yöllä pikku-Oton huoneeseen? Pikku-Otto kertoo Siirille nähneensä kummituksen kotinsa ullakolla. Siiri ei pelkää kummituksia ja lähtee pikku-Oton kanssa tutkimaan asiaa. Pikku-Otto osoittaa ullakon pientä ruutuikkunaa, jossa hulmahtaa jotakin valkoista. "Ei näytä kummitukselta", Siiri sanoo. "Näyttää ikkunaverholta." Siiri uskoo, ettei kummituksia ei ole olemassakaan, mutta pikku-Otto on toista mieltä. Kun Siiri, keski-Otto ja iso-Otto tulevat pikku-Otolle yökylään, on Siirillä taskulamppu mukanaan. Pikku-Otto ei ole kovinkaan iloinen Siirin vierailusta. Hän pelkää Siirin paljastavan, että hän tutisi kummituksen nähdessään. Mutta Siiri onkin kekseliäämpi kuin pikku-Otto aavistaa.

Pikku-Otto, keski-Otto ja iso-Otto ovat alkaneet pelata jalkapalloa. Siirikin haluaisi potkia palloa, mutta Ottojen mielestä Siiri on surkea pelaaja. Otot leuhkivat Siirille kuuluvansa nappulaliigaan ja esittelevät hienoja pelipaitojaan. Siiri sisuuntuu ja päättää näyttää Otoille: hän liittyy tyttöjen jalkapallojoukkueeseen. Siirin ura mimmiliigassa ei ala kovin lupaavasti. Hän on joukkueen nuorin ja pienikokoisin ja jää pelikentällä toisten jalkoihin. Keski-Oton ja iso-Oton mielestä Siirin pitäisi unohtaa jalkapallon pelaaminen ja keskittyä leikkimään vaikka paperinukeilla. Siiri suuttuu poikien puheista ja jatkaa pelaamista, vaikka joukkueen tähtipelaajan Karoliinan mielestä Siirin tulo joukkueeseen oli paha takaisku joukkueen iskukyvylle. "Kuka tuo pikkutyyppi on?" Karoliina kysyy. Kun pikku-Otto saa tietää Siirin vaikeuksista, hän yrittää kannustaa Siiriä. "Pienet ovat ketteriä", pikku-Otto vakuuttaa Siirille. Sitten Siirin joukkue saa vastaansa Salamat, ryhmän, joka ei ole hävinnyt yhtään ottelua. Pikku-Otto opettaa Siirille muutaman kikan, joilla voi yllättää vastustajan...

Jo kymmenes Siiri-kirja valloittaa pienet lukijat! Siiri on saanut uudet sukset ja hän pyytää pikku-Ottoa mukaansa hiihtämään. Pikku-Otto haluaa kuitenkin laskea mäkeä keski-Oton ja iso-Oton kanssa. Siiriä harmittaa ja hän väittää nähneensä metsässä oikean lumimiehen. Otot eivät sitä usko, ja Siiri päättääkin mennä yksin hiihtoretkelle. Kun häntä ei kuulu takaisin, pikku-Otto huolestuu ja lähtee etsimään. Metsässä hän säikähtää nähdessään hangessa suuria jalanjälkiä ja hylätyt sukset. Onko lumimies olemassa ja löytääkö pikku-Otto Siirin? Huippuhauskoja Siiri-kirjoja rakastetaan Suomen lisäksi jo monessa muussakin maassa kuten Ruotsissa, Koreassa, Venäjällä ja Kiinassa.

Äiti kantaa vintiltä ison pahvilaatikon, joka on täynnä Siirin vauvatavaroita. Siiri ottaa talteen vanhan tuttinsa ja näyttää sitä pikku-Otolle, joka myös innostuu kaivamaan esiin omat vauva-aikaiset tavaransa. Siiri ehdottaa pikku-Otolle: puetaan sinut vauvaksi, niin minä voin olla äiti. Pian Siiri työntääkin pitsimyssyistä pikku-Ottoa rattaissa katuja pitkin. Iso-Otto ja keski-Otto eivät tunnista vaunuissa istuvaa tuttisuista pikku-Ottoa, kun Siiri pyytää heitä vahtimaan "vauvaserkkuaan" mennessään kauppaan. Keski-Otto ja iso-Otto naureskelevat, että vauva näyttää ihan pikku-Otolta, samanlainen hassu nenä. Kun keski-Otto ja iso-Otto kääntävät selkänsä, pikku-Otto hyppää rattaista ja juoksee piiloon. Siiri palaa kaupasta ja näkee tyhjät rattaat! Otot jahtaavat vauvaa huvipuiston portista sisään, aina maailmanpyörään ja kummitusjunaan asti. Mutta löytyykö pikku-Otto?

Siirin isä on korviaan myöten uppoutunut uuteen harrastukseensa: hän tutkailee taivasta kaukoputkella. Isä kertoo myös Siirille tähdistä ja planeetoista, ja mainitsee, että kaikkein kirkkaimpana tuikkii Sirius-niminen tähti. Sehän on melkein kuin minä! tyttö hämmästyy.- Minulla on oma tähti, Siiri leuhkii parhaille ystävilleen, pikku-Otolle, keski-Otolle ja iso-Otolle. Otot eivät kuitenkaan usko Siiriä, joka joutuu todistamaan väitteensä todeksi. Mutta mitä tapahtuu, kun taivas menee pilveen eikä Sirius-tähti näyttäydykään? Ja miksi Siiri kutsuu tähteä tuhmaksi?

Siiri ja pikku-Otto rakentavat uimarannalla hiekkalinnaa. Keski-Otolla ja iso-Otolla on uudet snorkkelit ja räpylät. He kahlaavat rehvakkaina veteen sukeltamaan. –Minä en osaa sukeltaa, Siiri kertoo pikku-Otolle. –Minä osaan, kehuu pikku-Otto ja juoksee uimarenkaan kanssa veteen. Siirin mielestä pikku-Oton sukeltaminen näyttää omituiselta. Siiriä harmittaa, kun keski-Otto ja iso-Otto esittelevät ylpeinä meren pohjasta keräämiään aarteita. Mitä tapahtuu, kun Siirikin haluaa oppia sukeltamaan? Löytääkö Siiri aarteen ja onnistuuko pikku-Otto sukellusyrityksissään?

Siiri näkee televisiossa ohjelman lapsista, jotka hyppäävät esteitä keppihevosilla. "Minäkin haluan keppihevostella!", Siiri huudahtaa. Hän rakentaa keppihevosen villasukasta ja harjanvarresta ja laukkaa pikku-Oton luo. "Sen nimi on Heppa Huoleton", Siiri kertoo. Pikku-Ottokin innostuu keppihevosista ja askartelee melko erikoisen näköisen otuksen. Hän antaa sille nimeksi Kissa Kiitävä. Siiri ihmettelee, miksi hevosen nimi on Kissa. "Siitä tuli vähän kissan näköinen", pikku-Otto vastaa. Siiri ja pikku-Otto hyppivät innoissaan esteiden yli ja harjaavat hevosia. Keski-Otto ja iso-Otto pitävät heidän touhuaan lapsellisena. Eräänä aamuna Heppa Huoleton on kadonnut tallista. Tietävätkö keski-Otto ja iso-Otto jotain asiasta? Ja voisiko Kissa Kiitävä auttaa etsinnöissä?

Siiri ja pikku-Otto hyppäävät korkeutta. Kun keski-Otto ja iso-Otto haluavat mukaan, pikku-Otolle tulee rimakauhu ja hän livistää tiehensä. Siiri ja Otot varmaan nauravat minulle, pikku-Otto suree silmät kyynelissä. Äkkiä hänen eteensä tupsahtaa olento, joka sanoo: "Haudi. Minä olen Kasperi." Pikku-Otto kertoo Siirille, että hänellä on uusi ystävä, kamalan iso koululainen. Mutta miksi Siiri ja Otot epäilevät, ettei Kasperia ole olemassa, ja auttaako Kasperi pikku-Ottoa voittamaan rimakauhunsa?

Siiri ja pikku-Otto innostuvat kasvattamaan porkkanoita. He harventavat ja kastelevat viljelyksiään ja odottavat jännittyneinä, milloin saavat maistaa ensimmäistä ikiomaa porkkanaansa. Eräänä aamuna porkkanapenkissä on reikä, yksi porkkanoista on hävinnyt! Seuraavana aamuna on kadonnut jo toinen. Siiri ja pikku-Otto nukkuvat teltassa ja näkevät kasvimaalla kaniinin näpistelemässä. He yrittävät häätää pörröturkin tiehensä, mutta tuloksetta. Keski-Otto ja iso-Ottokin osallistuvat kaniininkarkotukseen, mutta mikään konsti ei tehoa koppavaan varkaaseeen. Mitä tapahtuu, kun Siiri ja Otot rakentavat uhkaavan näköisen kaniininpelättimen? Lähteekö kaniini käpälämäkeen? Vai onko kaniini vielä ovelampi kuin Siiri ystävineen?

Löytääkö Ottojen pelastuspartio Siirin nallen? Siirin äiti raivaa kotoa kaikki sellaiset tavarat, jotka eivät tuota enää iloa. Siirinkin pitäisi luopua turhista leluistaan, mutta hän ei haluaisi antaa mitään pois. Lopulta pikku-Otto löytää lelulaatikosta nuhruisen nallen, jonka korva on melkein irti. ?Nolo nalle?, pikku-Otto sanoo. ?Se on äidin vanha?, Siiri toteaa ja vie nallen kirpputorikassiin. Sitten paljastuu, että perintönalle on ainoa esine, jota Siirin äiti ei ikinä veisi kirpputorille! Siiri ja Otot perustavat etsintäpartion sen pelastamiseksi. Löytävätkö he kadonneen nallukan, ja miksi vohvelipannu on palannut takaisin kotiin? Kukapa ei Siiri-kirjoista tykkäisi! Siiri ja nolo nalle on jo 17. osa suosittuun kuvakirjasarjaan. Kirjailija Tiina Nopola ja kuvittaja Mervi Lindman ovat luoneet samastuttavan, hauskan ja sopivan jännittävän maailman tomeralle Siiri-tytölle ja hänen parhaille kavereilleen, kolmelle Otolle. Monipuolisista ja ajankohtaisista aiheistaan tunnettu Siiri-sarja ihastuttaa erityisesti alle kouluikäisiä sekä Suomessa että maailmalla, aina Venäjällä ja Kiinassa asti.

Jättikurpitsa yllättää rakastetun Siiri-sarjan 18:ssa kuvakirjassa. Siiri-tytön ja hänen ystäviensä kolmen Oton seikkailut ovat ihanan samastuttavia kaikille alle kouluikäisille lapsille! Siiri ja Otot innostuvat kasvattamaan kurpitsoja, koska he haluavat järjestää kurpitsajuhlan. Se ei kuitenkaan ole helppo tehtävä. Siirin kurpitsa ei kasva, vaikka hän kastelee sitä ahkerasti. Sitten Siiri kuulee, että kurpitsat pitävät musiikista... Siiri soittaa nokkahuilua, Iso-Otto hakkaa rumpuja ja keski-Otto rämpyttää kitaraa, mutta mikään ei auta. Syksyn lähestyessä Siiri ja Otot ihmettelevät pikkuista kurpitsanalkua." Se kasvaa kauhean hitaasti", Siiri sanoo. "Ehkä se on ujo", toteaa pikku-Otto. Mutta mitä tapahtuu, kun pikku-Otto soittaa kurpitsalle melodikaa? Pääseekö Siirin kurpitsa ujoudestaan? Bonuksena mehevän kurpitsapiirakan resepti!