Jotta ihminen voi elää maailmassa, hänen täytyy oppia piirtämään sen rajat. Kirjailijan kuuluu ymmärtää omia tunteitaan ja eläytyä toisten, todellisten tai kuviteltujen, ihmisten kokemuksiin. Mutta mitä enemmän tunteita on, sitä nopeammin niihin myös väsyy. Kun muuttuva maailma ja yhä huolestuttavammiksi käyvät uutiset työntyvät ihon alle, tunteita on jo yksinkertaisesti liikaa. Ei kai voi olla kansalaisvelvollisuus viedä itseään toistuvasti jaksamisen äärirajoille tai kantaa koko ajan sisällään toisten kärsimystä? Täytyy kai olla muitakin tapoja elää? Kirjailija alkaa käydä terapiassa ja tilaa potilasasiakirjat varhaisvuosiltaan. Hän työntää päänsä kylmällä vedellä täytettyyn pullataikinakulhoon. Hän tutkii psykopaatteja, noita populaarikulttuurin sydämettömiä hirviöitä, jotka ovat todellisuudessa usein jotakin muuta. Miksi itse asiassa pidämme empatiaa niin suuressa arvossa? Tuntemani maailma päättää Pauliina Vanhatalon omaelämäkerrallisen trilogian. Ajatuksia herättävä teos tutkii ihmisen osaa ilmastokriisin ja pandemian keskellä.