Jorma Erosen poikkeuksellisen kypsä esikoisrunoteos merkitsee uutta aluevaltausta, syväsukellusta alkujuuriimme, suomalaisugrilaiseen kansanperheeseen. Eronen on tehnyt mytologisen matkansa tiedon ja mielikuvituksen terävöityneestä näkökulmasta, näkijänä ja leikkimielisenä samaanina. Sama matka, joka johtaa kauas muinaisuuteen, johtaa myös oman minän syville lähteille, sanattomuuden hämyyn. Vaativille teemoilleen Eronen on löytänyt omintakeisen, ilmavan, kuplivan ja valohehkuisen kielen.