Tomi Kontio (s. 1966 Helsingissä) on ikäpolvensa arvostetuimpia ja kiitetyimpiä runoilijoita. Kontion runoja on käännetty muun muassa englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, italiaksi, unkariksi ja viroksi. Hän on ollut Runeberg-palkintoehdokkaana novellikokoelmallaan Säädyttömät (Tammi, 1994) ja romaanillaan Uumen (Tammi, 1995). Kontio on julkaissut myös lastenkirjoja. Yhdessä kuvittaja Elina Warstan kanssa tehty Isäni on hipsteri (2022) oli ehdolla arvostetun Arvid Lydecken -palkinnon saajaksi. Kontion ja Warstan Koira nimeltään kissa oli puolestaan ehdolla Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2016 lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi. Saman kirjasarjan kolmas osa Koira nimeltään kissa tapaa kissan (2019) oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Kontion ensimmäinen lastenkirja Keväällä isä sai siivet (Tammi) voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2000. Kontio on kirjoittanut myös kolumneja ja laulujen sanoituksia.

ENG: Jari Järvelä has written novels, short stories, essays, radio plays and plays. He currently resides at Kotka, living between the ocean and a river, likes both cities on harbours and train stations. His favourite cities are Napoli and Marseille, in both of which nothing is working yet everything works out, everybody believes in miracles and not for nothing. His hobbies include swimming, wines and history (even the one that can be found on a roadside or on rusty tin cans on an old fridge on an attic). Most of all, Järvelä is into punk music and paintings from 1500's renaissance, both of which most of his friends dislike strongly. Both of them include that frenzied indulging which makes art something more than life, or at least more sensible. FIN: Jari Järvelä on syntynyt Helsingissä 21. marraskuuta 1966. Hän on kirjoittanut romaaneja, novellikokoelmia, esseitä, kuunnelmia ja näytelmiä. Hän asuu Kotkassa meren ja joen välissä, pitää sekä satamakaupungeista että juna-asemista. Hänen mielikaupunkinsa ovat Napoli ja Marseille, niissä ei mikään toimi mutta kaikki järjestyy, ja jokainen uskoo syystä ihmeisiin. Hän harrastaa uintia, viinejä, myös valtateiden ulkopuolista historiaa, sitä joka löytyy vesakkoisilta pientareilta ja vintiltä vanhasta nestekidejääkaapista, sen sisältämistä ruosteensyömistä säilykepurkeista. Erityisen nitkahtanut Järvelä on punkmusiikkiin ja 1400-luvun renessanssitauluihin, hänen useimmat ystävänsä saavat molemmista nokkosihottumaa. Molemmissa on sitä vimmaista heittäytymistä, joka tekee taiteesta elämää suurempaa, tai ainakin herkempää.