Muistot ovat karnevaalipukuja joihin menneisyys pukeutuu ”Äidin kasvojen kalpea soikio kellui näkökenttäni laidalla. Sekuntiviisari mittasi viimeistä kohtaamistamme. Tik tak, kiiruhda! Aika kuluu kaikilta! Kerran minulle opetettiin loruleikki, joka vaikuttaa aluksi lapsekkaan viattomalta mutta voi johtaa arvaamattomaan turmelukseen: Pysäytä kello, seisauta aika. On elämä unta, siinä sen taika! Ja se mitä silloin tapahtuu, yksin sinulle kuuluu.” Kaarna saa puhelun hoivakodista. Äiti tekee kuolemaa, on tultava pian. Puhelu aloittaa odottamattomien tapahtumien sarjan, joka tuhoaa Kaarnan, Marrasvirran kaupunkisuunnittelijan, tarkasti rakennetun päiväohjelman ja mullistaa lopulta hänen koko elämänsä – niin tulevaisuuden kuin menneisyydenkin. Marrasvirran kaupunki juhlii vuotuista syysfestivaaliaan, ja ihmiset tungeksivat kaduilla, kujilla ja usvan peittämässä puutarhassa. Vastahakoisen Kaarnan on ryhdyttävä selvittämään äitinsä salaisuuksia. Mitä kaikkea Kaarnan äiti, kansainvälisen uran tehnyt psykoterapeutti, voisi paljastaa, jos dementian sumuverho väistyisi hetkeksi? Mitä muisti ylipäätään valikoi säilytettäväksi ja voiko lapsuuden auvoon palata – edes muistoissaan? Yhteen päivään ajoittuva Väärän kissan päivä pohtii muistamisen ja unohtamisen rajoja: onko elämämme omamme vai olemmeko vain muistojemme summa?
Author
Pasi Ilmari Jääskeläinen is Finland’s best kept literary secret… In the early 70’s, when he was five, Pasi Ilmari Jääskeläinen lived in a block of flats by the Jyväskylä’s (a city in Central Finland) old cemetery and believed in vampires. In the early 80’s he still had vampire dreams and fell in love with Jeanne Moreau in Truffaut’s Jules et Jim. Ten years later Pasi wrote his first short stories. He wan the writing competition of SciFi and fantasy stories four times and then decided to become a writer. Now he is an author, but he is also a Finnish and literature teacher in upper secondary school and the father of three sons. He hasn’t stopped loving vampires, Jeanne Moreau and old film classics.
