Miten luonnonsuojelu nousi marginaalista planeetan kokoiseksi kysymykseksi. Juha Kauppinen (s. 1975) on suuren osan ammatillisesta urastaan kirjoittanut luonnosta ja ympäristöstä näkyvimmillä foorumeilla. Tätä työtä tehdessään hänellä on ollut tapana sanoa, että hän ei ole luonnonsuojelija. Vähitellen on kuitenkin tapahtunut muutos: Kauppinen on päätynyt kirjoittamaan ensin uraauurtavia tekstejä Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmista ja sitten biodiversiteetin katoamisesta; puolustamaan luontoa, antamaan sille äänen. Tässä kirjassa Kauppinen kysyy, mistä luonnonsuojelussa on perimmiltään kysymys. Miten ajatus luonnon suojelemisesta syntyi, ja kuinka se laajeni käsittämään koko elonkehämme tulevaisuuden? Miksi jotkut rohkeat ihmiset uhraavat luontoaktivismille koko elämänsä, seisovat järkähtämättä monitoimikoneen edessä, erkaannuttavat itsensä muusta yhteisöstä tuhoten elantonsa ja terveytensä? Miksi toiset vaikenevat tai vastustavat suojelijoita? Heräämisissä kutoutuvat yhteen luonnonsuojeluliikkeen historia ja Kauppisen omat kokemukset lapsuudesta tähän päivään. Kymmenet haastattelut, luontoretket, uutisvirta ja lähdetekstit kuljettavat syvälle ihmisen ja luonnon suhteeseen ja suomalaisen yhteiskunnan ja päätöksenteon polttopisteisiin. Mitä luonnonsuojelijat vaativat 30, 40 tai 50 vuotta sitten? Ketkä vastustivat heitä? Mitkä vaatimuksista toteutuivat? Vielä historiallinen silmänräpäys sitten luonnonsuojelijoita pidettiin friikkeinä, mutta nyt suuryrityksen johtaja saattaa sanoa, että koko järjestelmämme pitää muuttaa luontolähtöiseksi, ja häntä kuunnellaan. Silti aktivistit saavat yhä osakseen vihaa. Luonnon tuhoutuminen jatkuu ja edessä ovat samat kysymykset kuin ennenkin, mutta aiempaa painokkaampina: mitä nyt pitäisi tehdä, ovatko muutokset mahdollisia tämän järjestelmän sisällä? Ovatko suurimmat heräämiset vasta edessäpäin?