Lehtien otsikoissa Pekka Himanen on huippufilosofi. Omissa puheissaan hän on Oxfordin yliopiston professori. Mutta onko hän sittenkin vain harvinaisen taitava konsultti, joka monistaa yhtä ja samaa julkaisua eri tilaajien tarpeisiin? Miten Himanen päätyi hallituksen tulevaisuusselonteon tutkimushankkeen johtajaksi? Mitä hankkeessa tutkitaan? Miksi Suomen Akatemian hallituksen kokoukseen tuotiin yllättäen rahoitusesitys, jota ei voinut äänestää nurin? Mitä Aalto-yliopistossa oikein tapahtuu? Miksi Pekka Himanen ei vastaa puheluihin? Onko hän professorina Oxfordin yliopistossa? Kuka oikein tilasi Himaselta tutkimuksen Suomen tulevaisuudesta? Ja mitä pääministeri lopulta vastasi? Himasen etiikka vastaa siihen, mitä 700 000 euron tutkimusrahoituksella saadaan ja miksi sitä halutaan. Long Playn toinen juttu sukeltaa maailmaan, jossa puoli miljoonaa euroa on järjestelykysymys, jossa yliopistossa voi työskennellä vuosia kenenkään tietämättä työn sisältöä, ja jossa maan johtavat tutkimusrahoittajat maksavat yksityiselle firmalle tutkimusrahaa ilman kilpailutusta.