"Hyvästi pojat. Oli kivaa." Kirjailijatar rakastuu palavasti naimisissa olevaan naiseen ja haluaa merkitä tämän maailmaansa mullistavan tapahtuman kirjoittamalla jäähyväiset kaikille elämänsä pojille. Kirjailijatar on tehnyt mielestään jättiläismäisen oivalluksen – sen, ettei hänen tarvitse jatkaa elämää poikien kanssa enää yhtenäkään päivänä, sillä vaikka kaikki tuo on ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi, se on nyt auttamattomasti ja kerta kaikkiaan ohi. Rakkauden vallassa ja siitä järkyttyneenä hän jättää teoksessaan hyvästejä ihanille pojille, heidän rintakehilleen ja eri suuntiin sojottaville iloisille sinipunahattuisille poikaerektioilleen (joista hän ei luonnollisesti halua kertoa mitään kahdelle tyttärelleen). Hyvästi pojat on eronneiden kirja. Se on elämässään kahden eri vaiheen välissä elävän kirja. Se on yksinelävän naisen kirja ja se on myös humoristinen kuvaus teini-ikäisen tyttären ja äidin välisestä sodankäynnistä, valtakamppailusta, joka lopulta ajaa kirjailijattaren patjan ja älypuhelimen kanssa kellariin unelmoimaan elämästä metsässä.