Pitkän iän salaisuus - miksi haluamme löytää sen? Palkitun tieteenpopularisoijan tarinallinen tietokirja hyvinvoinnin trendiaiheesta. Tiede kehittyy nopeaa tahtia, ja ihmiset elävät yhä pidempään. Millaisin keinoin ihmiskunta on ajan saatossa taistellut vanhenemista ja kuolemaa vastaan ja mitä keinoja käytössämme on tulevaisuudessa? Teos kutoo yhteen niin tieteenhistorian ensiaskeleet ja vampyyritarinat kuin kantasoluhoidot ja geenieditoinnin. Se sukeltaa kryotankkiin ja kysyy, onko unelma pitkästä iästä sittenkään tavoittelemisen arvoinen. Jos ihminen hyväksyisi olevansa osa kaikkea elollista - elävää ja kuolevaa - pääsisikö hän eroon uupumuksesta, ahdistuksesta ja kiireen tunnusta?
Author
ENG: Tiina Raevaara is a geneticist and a doctor of philosophy, and the most important things to her are the nature and life in all its shapes. Her interests can be seen as precise portrayals/descriptions in her writings. The author characterizes her style as surrealistic and symbolic, and she has told being fascinated by the fine line between reality and unreality, and that she couldn't even think about writing fiction which lacked the feel of magic - strangeness, miracle, abnormality. Raevaara has, also, stated that she opposes dividing literature into narrow genre-thinking, that each text is to be treated as the individual they are. She describes her writings to be projections of different things that have been recorded and combined in the subconscious. FI: Tiina Raevaara (s. 1979) on koulutukseltaan geneetikko ja filosofian tohtori. Raevaara voitti novellikokoelmallaan En tunne sinua vierelläni vuoden 2011 Runeberg-palkinnon. Hänen novellejaan on julkaistu ja palkittu monissa eri yhteyksissä. Tärkeintä hänelle on luonto ja elämä kaikissa muodoissaan. Raevaara voisi luonnehtia tyyliään surrealismiksi tai symbolismiksi. ”Toden ja epätoden rajapinta kiehtoo minua, enkä voisi kuvitella kirjoittavani fiktiota, josta puuttuu kokonaan taian – outouden, ihmeen, luonnottomuuden – tuntu. En silti osaa kirjoittaa tavoitteellisesti nimenomaan spekulatiivistakaan fiktiota – sen ainekset tulevat kirjoituksiini usein itsellenikin yllätyksenä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka kavahtavat kirjallisuuden jakoa ahtaisiin lajityyppeihin: jokainen teksti on yksilö ja tulkoon kohdelluksi sellaisena!”, Raevaara kertoo Usva-lehdessä. Raevaaran kiinnostus luontoa ja eläimiä kohtaan näkyy hänen kertomuksissaan tarkkoina yksityiskohtina luonnosta. Tämä on lähtökohtana novellissa ”Sääkset”, josta Raevaara sai vuonna 2006 Martti Joenpolven palkinnon. Raevaara kuvaa kirjoittavansa yhdistelmiä eri asioista, joita hänen muistiinsa on tallentunut. Kun alitajunnassa yhdistyneille asioille pyrkii löytämään hahmon kirjoittamalla, voi yllättää itsensäkin. ”Kirjoittaminen on ajatusten säilömistä aivojen ulkopuolelle. Lukeminen on vieraiden ajatusten invaasiota. Kirjallisuus on ajatustensiirtoa.”
