”Onko Jekyll ja Hyde teos, jolla on korkeat filosofiset päämäärät, vaiko vain yksinkertaisesti kaikkein juonikkain ja vastuuttomin tarina mitä on olemassa?” – Henry James Vaihtoehdot eivät pääty tähän. Onko Jekyll ja Hyde science fictionia, kauhunovelli, yhteiskuntakriittinen kannanotto vaiko salapoliisitarinan dekonstruktio? Ihan oikein, se on kaikkea tätä, ja lisäksi yksi nykyajan suurimmista myyteistä. On sanottu, että R. L. Stevensonin kirjailijanluonne kuvastuu selkeimmin hänen novelleissaan. Tähän kokoelmaan niitä on käännetty seitsemän. Mukana ovat Jekyllin ja Hyden lisäksi Yösija, Stevensonin ensimmäinen julkaistu kertomus, jonka keskushenkilö on Francois Villon, runoilija, varas ja kaikkien boheemien suojeluspyhimys, Markheim, jossa piirretään murhaajan muotokuva, skottilaismurteella kirjoitettu kummitustarina Halvattu Janet, ja Etelämeren saarille sijoittuva Falesan ranta, jota Stevenson itse piti parhaimpana novellinaan. Stevenson jos kuka tiesi, miten kerrotaan hyvä tarina. Ja samoin kuin tohtori Jekyll, Stevenson ja hänen kertomuksensa eivät ole aivan sitä miltä päältä päin näyttää. "Minä olin ensimmäinen joka saattoi laahustaa totisen kunniallisuuden taakka harteillaan muitten valvovien silmien alla, ja seuraavassa hetkessä riisua kuin koulupoika nämä lainavaatteet ja sukeltaa päistikkaa vapauden mereen," sanoo Jekyll. Stevensonin tarinoiden tyylin, juonen ja muodon taiturillisen hallinnan taakse kätkeytyy varjoja, kuiluja ja vastaamattomia kysymyksiä, jotka tekevät hänestä todellisen modernin klassikon. Sisältö: Virpi Hämeen-Anttila: Esipuhe, 2001 Tohtori Jekyllin ja herra Hyden eriskummallinen tapaus (Strange case of Dr Jekyll and Mr Hyde, 1886) Markheim (Markheim, 1885) Halvattu Janet (Thrawn Janet, 1881) Hilpeät miehet (The Merry men, 1882) Yösija (A Lodging for the Night, 1877) Kohtalokas ovi (The Sire de Malétroit's door, 1878) Falesán ranta (The Beach of Falesá, 1892) Selityksiä