Silminnäkijän raportteja ympäriltämme Siivetönruokki on sukupuutton kuollut lentokyvytön lintu, joka aikoinaan eli Pohjois-Atlantin saarilla sekä rannikoilla, ja jopa Välimerellä. Saalistajien, ennen kaikkea ihmisten, lisääntyminen ja mahdollisesti ilmastonmuutos kutistivat linnun elintilaa. Se oli loistava uimari, mutta kun sen oli noustava maalle pesimään, se oli avuton. Kesäkuun kolmantena,1844 Islannin etelärannikolla joukko kalastajia teki rynnäkön pienelle Eldeyn saarelle ja kuristi hengiltä pesivän siivetönruokkipariskunnan. Ulkomaiset harvinaisten linnunnahkojen keräilijät palkitsivat heidät vaivoistaan. Tuon jälkeen ei elävistä siivetönruokeista ole tehty yhtään varmaa havaintoa. Maarit Verrosen kertomukset ovat teräviä ja tarkkoja havaintoja meistä kaikista. Kertomukset rakentuvat siivetönruokki-linnun traagisen kohtalon ympärille. Niissä kohdataan lapsen julmuutta, aikuisen julmuutta sekä välinpitämättömyyttä, joka muuntuu näkökulmasta riippuen julmuudeksi. Maarit Verronen kirjoittaa ihmisen tunteettomuudesta sortumatta ihmiset hänen kertomuksistaan on kuin revitty preparointialustalle tai heijastettu diakuvana seinälle. Heitä ei kertomuksissa tulkita vaan heidät kuvataan. Arvostetulla ja palkitulla kirjailijalla on jäljittelemätön kyky kirjoittaa silminnäkijän raportteja ympäriltämme.
Author
ENG: Maarit Verronen received a Licentiate of Philosophy, majoring in Astronomy, in 1991 from the University of Oulu. She also worked there as a teacher and a researcher from 1987 until 1993, and since 1994 she's been a full-time writer. Verronen lives in Helsinki. FI: Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede. Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–1993. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä. Verronen sai sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajien novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–1991. Ensimmäinen julkaistu teos oli novelli scifivalikoimassa Jäinen vaeltaja. Esikoisteos Älä maksa lautturille sai Kalevi Jäntin palkinnon 1993. Verronen oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaaneilla Yksinäinen vuori ja Pimeästä maasta. Hän sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia. Teos käsitteli sivullisuutta ja erillisyyttä, yksinäistä vaeltamista ja yhteisöjen laitamilla elämistä. Verronen sai lukiolaisten Nuori Aleksis -palkinnon 2005 teoksesta Keihäslintu. Sukupuuttoon kuolleesta linnusta muodostuu kokoelmassa ihmislajin pahuuden ja ajattelemattomuuden vertauskuva. Karsintavaihe (2008) oli Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaana. Tässä ja seuraavassa romaanissaan Kirkkaan selkeää (2010) Verronen käsittelee yhteiskunnan jakamista kahtia, huononnettuja elinoloja, ihmisten syrjäyttämistä ja orjuuttamista. Kirkkaan selkeää sai Tähtivaeltaja-palkinnon 2011. Verronen kuuluu järjestöihin Amnesty International, PEN, Suomen kirjailijaliitto, Suomen muinaistaideseura ja Talviuimarienkerho.
