Entinen kaupunkilaiskoira Kingi on kotiutunut hienosti uuteen rakkaaseen kotisaareensa Eräänä päivänä Kingin kotitiellä seisoo peuralauma, joka on ihan pakko hätistää tiehensä. Ja niin Kingi tekee jotain sellaista, mitä se ei ole vielä koskaan tehnyt: häipyy ilman lupaa pihamaalta. Karkumatkallaan Kingi tapaa otuksia, joista sillä ei ole ollut aavistustakaan: hajamielisen mäyrän, vihaisen supikoiran ja uhkarohkean kuutin. Kun Kingi sitten lopen uupuneena palaa kotiin, sen hämmästys on suuri, kun kukaan ei ole huomannut sen poissaoloa. "Jaha", Kingi ajattelee. "Täällähän ei ole minua edes kaivattu. Noh, mikäs siinä, jatkan omatoimimatkailua ja siinä sivussa laajennan hieman reviiriäni..." Iso musta koiraherra Kingi neli- ja kaksijalkaisine ystävineen hurmaa jokaisen!

Arrgh! Saaren vanhan isännän arvokasta koiranelämää koettelee pieni villi tiibetinmastiffin pentu. Kingin ja Susse-neidin kevät alkaa murheellisesti, kun koirista vanhin kuolee. Koko kylä suree Miska-mummoa ja Kingi ajattelee, ettei voisi enää koskaan olla iloinen. Sitten Poika ja Keppinainen palaavat kylältä mukanaan villisti viipottava pehmeä karvapallo. Kamala, kaikkialle ehtivä pentu aikoo jäädä asumaan Kingin taloon! Tätä Kingi ei antaisi perheelle koskaan anteeksi! Ainakaan se ei päästäisi pentua omalle sohvalleen! Mutta toisinaan Neiti Silvi Oravainen näyttää nukkuessaan pieneltä karhunpennulta… Ja melko… noh, suloiselta. Iso musta koiraherra Kingi neli- ja kaksijalkaisine ystävineen hurmaa jokaisen!