Kuka nauttii eniten -teoksen esseet tarkastelevat toisen maallistumisen yhteiskuntaa ja kulttuuriajossa traditiot ovat tehneet tilaa yksilöllisille haluille ja vanhat moraalifilosofiset käsitteet on korvattu sellaisilla iskulauseilla kuin kunnioitus, arvonanto ja hyväksyntä. Voimme kuitenkin itse valita, mitä palvomme ja tavoittelemmeko nautintojen sijasta lohtua, syvempää yhteyttä olemassaoloomme. Kirjan esseet etsivät lohdun ja ymmärryksen säikeitä Gustave Flaubertin, Michel Houellebecqin ja Don DeLillon tuotannosta. Ne myös hahmottelevat uudenlaista, esteettisempää suhtautumista kansallisurheiluumme jääkiekkoon. Kuka nauttii eniten on kiitetyn romaanikirjailijan ja runoilijan, viime vuoden Finlandia-ehdokkaan, ensimmäinen esseekokoelma. ”Kuka nauttii eniten -esseekokoelma on älyllinen mestarinäyte. Vaikka essee ei olekaan kirjallisuuden ykköslaji, se voi tarjota tärkeitä huomioita näivettyneeseen aikalaiskeskusteluun.” - Hannu Waarala, Keskisuomalainen ”Melender on esseistinä luonteva, sivistynyt ja enemmän elegantti kuin räyhäisä. Kuka nauttii eniten liikkuu, pysähtelee ja palaa, siirtyy jääkiekosta Flaubertiin, Houellebecqiin, DeLilloon, EU:hun, Žižekiin. Melenderin lähtökohtaväittämä on, että nauttiminen ja kuluttaminen ovat ’yksilön tehtävä ja tarkoitus tässä maailmanajassa’. Antiaikalaisena hän soisi tilalle lohtua ja sen tavoittelemisen myötä totuutta ja kauneutta.” - Tarja Pulli, Parnasso ”Melenderin taloustoimittajan tausta tulee hyvin esille hänen kirjansa parhaimmassa esseessä Hyvyyden ideologia. Eurooppalaista humanismia, markkinaliberalismia ja nami-nami-positiivisuutta ruotiva teksti paljastaa, miksi työyhteisöjen kehitysseminaareihin tulee suhtautua varauksella.” - Anu-Elina Lehti, Vihreä Lanka ”Melenderin kirjallisuusesseet ovat oivaltavia, selkeitä ja puhuvat asian keskeltä, hahmottavat aikaa. Nautinnonhaluisen terapiaoptimismin sijaan Melender tarjoaa elämänasennoksi lievää pessimismiä, halua etsiä lohdutusta korkeatasoisesta hengenelämästä, tarkkuutta palvottavien valinnassa. Hän tarjoaa omistautumista, jota esimerkiksi Flaubert toteutti, eräänlaista kirjallista pappeutta.” - Matti Mäkelä, Helsingin Sanomat ”Tosiasia kuitenkin on, että harvoin näkee yhtä luontevasti käyttävän termejä ’subversiiviseksi tekeytyvä kirjallisuus’ ja ’gangstarap’ samassa yhteydessä. Se, onko kyseessä todella subversiivinen vaiko vain ’subversiiviseksi tekeytyvä’ kirjallisuus, jää toissijaiseksi Melenderin taidokkaasta kirjoituksesta nauttiessa.” - Maija-Liisa Anttila, Keskipohjanmaa