Vaikka Kukka onkin rohkea tyttö ja löytöretkeilijöitten sukua, niin kouluun meno pelottaa häntä. \- Minkähänlaista siellä koulussa on? Olen kuullut kaikenlaisia juttuja, Kukka pohti. Ja eniten häntä arvelutti se, ettei hänellä ollut kavereita. \- Onhan sinulla meidät, Filunkius muistutti. – Meistä on sinulle valtavasti iloa joka päivä. Jemmanen tuhahti. – Älä ole ääliö. Kukka tietysti tarkoittaa koulukavereita. \- Voin minä tulla kouluunkin mukaan, Filunkius lupasi. – Joudan aivan hyvin nyt, kun olen eläkkeellä. Ja niin tehdään. Koulussa riittää ihmeteltävää molemmille. Pian Filunkius huomaa, että ekaluokan opettajassa on jotakin outoa. Asia pitää selvittää. Entä sitten seinänvieruslapset? Jos koulussa kuljeksii hassussa takissa, niin pian löytää itsensä seinän vierestä. Kukka osaa edelleen puhua tavaroitten kanssa. Hänen rakas vanha helistimensä on itsenäistymässä ja haluaa ammattimuusikoksi. Mutta mistä hänelle bändi?