Susannalla on hymy kuin vanhojen kiiltokuvien enkelillä ja kultainen hiuspörrö, jota Kirsikan tekee aina mieli silittää. Kirsikka on lukion toisella luokalla ja korviaan myöten ihastunut. Sen ilmaiseminen vain ei ole helppoa. Tytöt ystävystyvät, mutta kun pitäisi kertoa totuus, Kirsikka ei uskalla. Susannakin kavahtaa omia tunteitaan, ja tilanne vaikeutuu entisestäänkin. On Kirsikalla tietysti muutakin. Ihana perhe ja ystävät, jotka pitävät hänen erilaisuuttaan ihan tavallisena asiana. Ja henkireikänä kirjoittaminen. Juuri kirjoittaminen tuo Kirsikan tunteet esille odottamattomalla tavalla. Tai ehkäpä siinä oli enkeleillä sormensa pelissä...