"Tuo on niin tuttua kaikille äideille, kuuli Tuulia lannistavan äänen korvissaan. Oliko se sitten syy vaieta? Oliko tuttuus veruke? Jos tämä elämänvaihe oli yhteismitallinen, miksi siitä piti olla hiiskumatta? Tuulia halusi muistaa. Kyllä me tiedämme, muistamme nuo vuodet, hän kuuli kätkätyksen korvissaan. Miten hän saattaisi muistaa tämän ajan, kun hän ei muistanut viime viikkoa, ei vuodenaikaa, ei eilistä? Hänen muistinsa ja tajuntansa olivat puurokattilassa, viimeisimmässä ärähdyksessä, äskeisessä pukeutumisriidassa." Katajavuoren hienon, hiljaisen hyrisevällä huumorilla maustetun teoksen keskeinen teema on äitiyden kokemus. Väitöskirjaansa hiljaksiin valmisteleva kielitieteilijä Tuulia on kahden pienen lapsen äiti, joka tarkastelee lähipiirinsä äitejä ja vertaa näiden ratkaisuja omiinsa. Tuulia on tehnyt tietoisesti toisenlaisen ratkaisun kuin oman äitinsä kuusikymmenlukulainen sukupolvi jäädessään lastensa ensivuosiksi kotiäidiksi eikä hän halua unohtaa näitä merkityksellisiä vuosia. Teos rakentuu 83 lyhyehköstä luvusta, joista fragmentaarisesti rakentuu Tuulian äitiyden ja kotiäitiyden kokemus. - Tuija Lassila/ Sanojen aika Kertomus äideistä ja sukupolvista, odotuksista ja toiveista, jotka siirtyvät polvesta toiseen Tuulia on kotiäiti, jolla on mies ja kaksi lasta. Tuulia on lujasti päättänyt olla kotona ajan jonka kuopus on pieni, mutta ajoittain päätös ottaa koville. Toisaalta mieli palaa akateemisen uran kimppuun, alueelle, jolla hän tuntee olevansa tutummilla ja turvallisemmilla vesillä. Kuinka selvitä äitiyden ja kasvatuksen haasteista kunniallisesti? Oliko 60-lukulaisilla vanhemmilla helpompaa, kun kasvatusta pidettiin usein lähinnä kirosanana? Nyt sallitaan monenlaista vanhemmuutta, mutta silti Tuulia tuntee olevansa näkymättömien rooliodotusten kohteena. Tuulia kokee olevansa kotiäitinä välittäjä, joka punnitsee uudelleen arvojaan ja asenteitaan ennen kuin siirtää niitä eteenpäin. Myös hänen sosiaalinen elämänsä verkostuu uudelleen, pihapiiriin astelevat äidit, vertaishahmot, joiden kanssa voidaan jakaa leikkipuiston ämpärit ja kasvukivut. Lahjat on romaani, joka pyrkii paikantamaan arjen koostumusta, muistamaan asioita, jotka unohtuvat helposti. Elämä lasten kanssa ei ole suuri kertomus, vaan rakentuu pienistä ja usein epäolennaisista detaljeista, assosiaatioista – yksityiskohdista, jotka pyyhkiytyvät elämän suuriin käänteisiin. Helsinkiläinen kirjailija Riina Katajavuori kirjoittaa runollista ja tarkkaa arjen täsmäkieltä. Hänen kuvaamansa äitiys eri ulottuvuuksineen on käsin kosketeltavan inhimillistä. (Tammi)