Vjeshta on nuori matemaatikko, ankarien ja kovia kokeneiden maanpakolaisvanhempien tytär. Hän on itsenäinen ja riippumaton selviytyjätyyppi, joka viihtyy parhaiten yksin. Vjeshta jättää matemaatikon uransa ja muuttaa pieneen kylään antautuakseen todelliselle intohimolleen, luolatutkimukselle. Yhdessä viiden tutkijaystävänsä kanssa hän alkaa tutkia kylässä sijaitsevaa luolastoa, joka osoittautuu valtavammaksi kuin mitä hän olisi uskaltanut toivoakaan. Käytäväverkostoa on kymmeniä kilometrejä ja Vjeshta törmää maanalaisiin saleihin, lampiin, luolamaalauksiin, sukupuuttoon kuolleiden eläinten luihin, muinaisten ihmisten jalanjälkiin ja lopulta myös hautoihin. Verronen kuvaa romaanissaan kiehtovasti ihmistä, joka elää intohimolleen tutkia, sekä itsensä etsimistä. Samalla kun Vjeshta vaeltelee luolaverkostossa ja syventyy luolaan haudattujen muinaisihmisten arvoitukseen, hän matkaa myös syvälle omaan menneisyyteensä, vanhempiensa vaiettuun alkuperään ja vielä siitäkin pidemmälle - yllätyksellisin seurauksin.
Author
ENG: Maarit Verronen received a Licentiate of Philosophy, majoring in Astronomy, in 1991 from the University of Oulu. She also worked there as a teacher and a researcher from 1987 until 1993, and since 1994 she's been a full-time writer. Verronen lives in Helsinki. FI: Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede. Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–1993. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä. Verronen sai sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajien novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–1991. Ensimmäinen julkaistu teos oli novelli scifivalikoimassa Jäinen vaeltaja. Esikoisteos Älä maksa lautturille sai Kalevi Jäntin palkinnon 1993. Verronen oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaaneilla Yksinäinen vuori ja Pimeästä maasta. Hän sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia. Teos käsitteli sivullisuutta ja erillisyyttä, yksinäistä vaeltamista ja yhteisöjen laitamilla elämistä. Verronen sai lukiolaisten Nuori Aleksis -palkinnon 2005 teoksesta Keihäslintu. Sukupuuttoon kuolleesta linnusta muodostuu kokoelmassa ihmislajin pahuuden ja ajattelemattomuuden vertauskuva. Karsintavaihe (2008) oli Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaana. Tässä ja seuraavassa romaanissaan Kirkkaan selkeää (2010) Verronen käsittelee yhteiskunnan jakamista kahtia, huononnettuja elinoloja, ihmisten syrjäyttämistä ja orjuuttamista. Kirkkaan selkeää sai Tähtivaeltaja-palkinnon 2011. Verronen kuuluu järjestöihin Amnesty International, PEN, Suomen kirjailijaliitto, Suomen muinaistaideseura ja Talviuimarienkerho.
