Vjeshta on nuori matemaatikko, ankarien ja kovia kokeneiden maanpakolaisvanhempien tytär. Hän on itsenäinen ja riippumaton selviytyjätyyppi, joka viihtyy parhaiten yksin. Vjeshta jättää matemaatikon uransa ja muuttaa pieneen kylään antautuakseen todelliselle intohimolleen, luolatutkimukselle. Yhdessä viiden tutkijaystävänsä kanssa hän alkaa tutkia kylässä sijaitsevaa luolastoa, joka osoittautuu valtavammaksi kuin mitä hän olisi uskaltanut toivoakaan. Käytäväverkostoa on kymmeniä kilometrejä ja Vjeshta törmää maanalaisiin saleihin, lampiin, luolamaalauksiin, sukupuuttoon kuolleiden eläinten luihin, muinaisten ihmisten jalanjälkiin ja lopulta myös hautoihin. Verronen kuvaa romaanissaan kiehtovasti ihmistä, joka elää intohimolleen tutkia, sekä itsensä etsimistä. Samalla kun Vjeshta vaeltelee luolaverkostossa ja syventyy luolaan haudattujen muinaisihmisten arvoitukseen, hän matkaa myös syvälle omaan menneisyyteensä, vanhempiensa vaiettuun alkuperään ja vielä siitäkin pidemmälle - yllätyksellisin seurauksin.