Rintamalta kotiutuvalla Aulis Kurtilla on kolme naista, vaimo, rakastajatar ja tytär. Sotavangin surmannut vävy yllyttää häntä utelemaan tyttäreltään, onko Manfredin linnassa kultaiset tornit. Kuka on Manfred ja missä on kultatorninen linna? Miksi Auliksen moottoriveneen pohjalla loiskuu punainen pilssivesi ja hytin seinässä on luodin reikä, kun Felix Tihinen palauttaa veneen Aulikselle Ruotsin-matkansa jälkeen? Entä keitä ovat kylmäkatseiset, rintamavänrikin näköiset siviilimiehet, jotka hautaavat aseita Perämeren saareen? Nouseeko kalikalla tuuperrettu punikkinainen olkien alta vielä vuosien jälkeen häiritsemään Neuvostoliitosta Suomeen paennutta perhettä? Aulis Kurtin syksy 1944 on täynnä piinaavia kysymyksiä. Kun meri kiskoo itseään jäähän, Aulis varustaa perheensä pakomatkalle Pohjanlahden yli. Edessä on kuitenkin vielä koettelemuksista vaikein: hänen on voitettava merikarttaan merkitsemätön kari, joka repii auki laivoja ja ihmisiä. Joni Skiftesvik on kirjoittanut jännittävän, väkevän romaanin levottomasta ajasta, rakkaudesta, petoksista ja menneisyyden mustista varjoista.

Kaunis ja kova kertomus kodin lämpöä etsivistä ihmisistä Lapsuuden ja nuoruuden muistot houkuttelevat Pauli Rusasen kuudentoista vuoden jälkeen takaisin kotiseudulle. Kodista on jäljellä heinittynyt pihamaa ja jokunen nurkkakivi. Kotikoivu, johon Pauli lapsena kiipesi kurkottaakseen maailmaan, elää tuuheana ja uhmaa aikaa ja myrskyjä. Pauli väistää syntyperäänsä liittyvät kyselyt, ja majapaikka löytyy Armi Kurtin pihamökistä. Kummankin menneisyyden tummat hetket ajoittuvat sotavuosiin. Palatessaan vaellusvuosiensa jälkeen kotiseudulleen Pauli ymmärtää, ettei hän voi jatkaa elämäänsä siitä, mihin se joskus jäi. Menneisyyden pimeät loukot on aika valaista.