Gustave Flaubert teki vuosina 1849-51 pitkän matkan Lähi-Idän maihin ja Kreikkaan orientaalisen seuran puheenjohtajan Maxime du Campin ja tämän palvelijan kanssa. Matkareitti kulki Marseillesta Maltan kautta Egyptiin, Jerusalemiin ja Syyriaan sekä Konstantinopolin ja Patraksen kautta Napoliin. Flaubertin oli määrä raportoida kustakin maasta tietoja maatalous- ja kauppaministeriön lähettämänä asiantuntijana; hän kuitenkin arveli heti matkansa alussa että ministeriön ohjesääntö "näyttää haluavan tässä jonakin päivänä pyyhkiä persukseni." Matkalla olikin paljon muuta annettavaa. Kaikkea oli kokeiltava ja kaikesta hän kirjoitti siekailematta ystävälleen, kirjailija Louis Bouilhet'lle. Samaan aikaan äidille ja muille tuttaville kirjoitetut kirjeet eivät sisällä yhtä värikkäitä kuvauksia pyramideissa ja kylpylöissä vierailuista; ilotaloissa pistäytymisistä ei luonnollisesti puhuta lainkaan. Flaubert on intiimeissä kirjoituksissaan tunnettu ronskista tyylistään. Näissä kirjeissä Bouilhet’lle rönsytään ylevästä karkeaan aivan riemastuttavalla tavalla. Flaubert piirtää ainutlaatuisen hauskoja, eläviä ja erittäin epäkorrekteja kuvia näkemästään ja kokemastaan. Hän pohtii myös yhteiskunnallisia kysymyksiä, omaa kirjailijanuraansa ja tulevaisuuttaan sekä kommentoi Bouilhet’n runoja kursailemattoman toverillisesti.