Metsäteollisuudesta elävän Törmälän kylän arjessa vaikuttaa suhteellisuusteorian pohjalta kehitetty oppi: ”Mikään ei kannata.” Puunjalostusteollisuudesta riippuvaisen Törmälän pessimistinen ilmapiiri ei 1980-luvulla kannustanut asukkaita suuriin tekoihin. Ladat ostettiin tehtaan kimppa-alennuksella, pojat tienasivat taskurahaa kantamalla isiä kotiin baarista. Pasi Kauppi oli niitä harvoja, jotka lähtivät. Hän nousi vaneritehtaan varjosta Kauppakorkeakouluun ja eteni keskiportaan pomoksi Metsäjätti-nimiseen kansainväliseen suuryhtiöön. Kun Metsäjätti organisoi Suomen liiketoimintojaan, katseet kääntyvät Törmälään. Kylän oma poika Pasi saa paskamaisen toimeksiannon: hänen on valmisteltava tehtaan irtisanomiset. Vakitöistä pitäisi potkia pois tuttuja isiä, jotka ovat antaneet tehtaalle koko elämänsä. Mutta Pasillekaan ei ole kerrottu, kuinka tyly suunnitelma Metsäjätillä todellisuudessa on takataskussa. Mustan huumorin mestarin Miika Nousiaisen (s. 1973) esikoisteos Vadelmavenepakolainen (2007) hurmasi lukijat, ja sen pohjalta dramatisoitu näytelmä sai maaliskuussa ensi-iltansa Kom-teatterissa. Maaninkavaara (2009) jatkoi menestystä. ”Teos osoittautuu läpikotaisin humoristiseksi. Eikä kyseessä ole pitkitetty puujalkavitsi vaan älykäs satiiri.” – HS