Tamperelaisen J. S. Meresmaan (s. 1983) luoma Mifonki-sarja on tullut neljänteen osaansa, jossa ylitetään siltoja niin rakkaudessa, vallassa kuin kuolemassakin. ”Minun veressäni on sekä maruaania että mifonkeja, ja jos minä jotain haluan, otan sen.” Merontesissa kuohuu. Nuori kuningas Ciaran on syösty vallasta, ja hän joutuu pakenemaan henkensä kaupalla vallananastajan vainoa. Pakomatkassa Ciarania auttaa harvojen ja valittujen hovinedustajien lisäksi hänen äitinsä Ardis, joka on omien kiperien ratkaisujensa edessä: Voisiko hän antaa itselleen luvan elämänsä rakkauteen, siihen suurimpaan ja sykähdyttävimpään? Vai tulisiko hänen palata Itämantereelle tutun ja turvallisen aviomiehensä ja nuorimman tyttärensä luokse? Ratkaisevan kysymyksen Ardisille esittää kuitenkin Ciaran. Heistä kumpikin saa huomata, että valta ja vapaus kietoutuvat toisiinsa joskus yllättävillä tavoilla. Suurten menetyksien kalvama Fewrynn vie itsensä äärirajoille kajotessaan niin mielensä kuin mahtinsa varjopuoleen. Elämän ja kuoleman rajamailla häntä opastaa mustan mahdin vankeudesta selvinnyt Linn Rondestani. Kuinka pitkälle mifongilta saatu mahti kantaa? Entä mitä kaikkea siihen kätkeytyy? Jokaisella teolla on seurauksensa, ja Fewrynn saattaa alulle jotakin, joka saa koko Merontesin kauhun valtaan. Ardisin ja hänen lastensa lisäksi vauhdikkaaseen tarinaan punoutuu Merontesin vallannut kuningas, jonka voittoa himmentää henkilökohtainen menetys; muistinsa myötä minuutensa kadottanut salaperäinen Joentuoma, sekä tietenkin Dante Rondestani, joka joutuu ikävien totuuksien äärelle yrittäessään tasapainoilla sebuiuuden vaateiden ja ihmisen halujen välillä.