Kale Puonnin Manni aloittaa Helsingin huumepoliisin työstä kertovan rikosromaanisarjan Manni työskentelee yövartijana lääkkeiden maahantuontifirmassa Espoossa ansaitakseen rahaa insinöörinopintoihinsa. Työ on leppoisaa, ja siellä on jopa parempi nukkua kuin äidin ryyppyremmien kansoittamassa kaksiossa Jakomäessä. Kunnes eräänä yönä toimiston vieressä ammutaan joku. Uhri tunnistetaan järjestäytyneen rikollisryhmän jäseneksi, ja tapaus tulee Helsingin huumepoliisin, kotoisasti Pasilan Myrkyn, tutkittavaksi. Manni ei näe surmatyötä, mutta hän oivaltaa nähneensä silti jotakin, mikä saattaisi kiinnostaa poliisia – ja mikä hänen omaksi tiedokseen jäädessään saattaisi tehdä hänen elämästään huomattavasti helpompaa. Kale Puonnin Manni aloittaa Helsingin huumepoliisin työstä kertovan rikosromaanisarjan. Sen keskushahmona on hieman jo kyynistynyt mutta sympaattinen rikosylikonstaapeli Pesonen työtovereineen. Pitkän poliisinuran tehnyt Puonti kertoo asiantuntevan realistisesti poliisin työstä, rikollisten arjesta ja niistä inhimillisistä tekijöistä, jotka häivyttävät mustan ja valkoisen rajan harmaan eri sävyiksi.

Fatjon Milo tyri jäädessään kiinni rikoksesta, mutta tuomio on nyt istuttu, ja vankilan ovelta näytetään avointa tietä aina Schengen-alueen ulkopuolelle asti. Ihan ensiksi Milon on tavattava setänsä. Hän ohjailee Albaniassa suvun yritystä, jonka ydinosaamista on kansainvälinen huumekauppa. Ja pian Milo on taas Suomessa. Kauppa käy, ja se huomataan Pasilassakin. Kun kaksi nuorta tyttöä kuolee heroiiniin helsinkiläisessä hotellissa, tilanne on yhtäkkiä tulikuuma. Toista kertaa Milo ei voi tyriä, hänen on otettava käyttöönsä järeämmät keinot. Pasilan Myrkky -dekkarisarjan luonut poliisi Kale Puonti tuntee poliisityön ja alamaailman kuviot kuin omat taskunsa. Sarjan toisessa osassa Helsingin huumepoliisi jäljittää rikollisia, jotka ovat imeneet rikollisen elämäntavan jo äidinmaidosta, eikä muita vaihtoehtoja ole tarjolla. Puonnin tyyli on vähäeleinen, mutta rivien väliin tiivistyy paljon kokemusta, joka välittyy lukijalle äänettöminä kysymyksinä ja puhuttelevina oivalluksina.

Rikosylikonstaapeli Kaartamon ryhmä on tarkkaillut pitkään monialarikollisen Veijo Virkin puuhia. Miehen hämäräbisneksiä seuratessa valvontakameran linssiin osuu uusi nappula pelilaudalla, Poliisihallituksen ylitarkastaja Paavo Saarni. Virkki ja Saarni ovat lapsuudessa potkineet palloa yhteisissä pihapeleissä Maunulassa 1970-luvulla. Vuosia myöhemmin rikoksistaan kiinni jäänyt Virkki pyytää perhesyistä apua entiseltä pelikaveriltaan. Saarni ojentaa käden ja saa vastalahjaksi kuuman vihjeen, jonka avulla takavarikoidaan iso huumelasti. Palveluksia vaihdetaan lisää, ja Saarni niittää mainetta poliisipiireissä, kunnes kuvio käy hänelle liian vaaralliseksi. Mutta Virkin liiketoimista ei niin vain livetä. Pasilan Myrkky -sarjan kolmannessa osassa Kale Puonti kuvaa jälleen uskottavasti poliiseja ja rikollisia oikean ja väärän raja-alueilla. Joskus väärintekijänkin vaikuttimet voivat olla alun perin viattomia.

Huumekauppaa ja rakkauspetoksia Kale Puontin Pasilan Myrkky -dekkarisarjan neljännessä osassa Aribossa huumeita kauppaavat rikolliset myyvät myös petollista lempeyttä ja läheisyyttä, joista moni on valmis maksamaan mitä tahansa. Nigerialainen rikollisjärjestö on joutunut Tukholmassa massapidätysten kohteeksi, mutta osa sen jäsenistä on päässyt livahtamaan Helsinkiin. Nämä Tukholman-tuliaiset tietävät lisää huume- ja ihmiskauppaa, lisää nettipetoksia ja taatusti lisää harmaita hiuksia niin Pesoselle kuin muillekin Kaartamon ryhmän dekkareille Pasilassa. Samuel Aribo on vain yksi pieni tekijä rikollisjärjestön rattaissa. Vaikka köyhyys ajoi nuoren nigerialaisen rakennusmiehen kotimaastaan, ei hän osannut aavistaa joutuvansa rikollisen uralle eikä kylmään, harmaaseen Suomeen. Saati niille mitättömille paskakeikoille, joilla huijataan rahat lempeä ja lämpöä kaipaavilta ihmisiltä. Kale Puontin vakuuttavan realistisista Pasilan Myrkky -dekkareista paistaa kauas kirjailijan pitkän poliisiuran tuoma asiantuntijuus. Aribossa oikean ja väärän rajat muuttuvat jälleen monimutkaisemmiksi, kun rikollisen vaatteiden alta pilkistääkin ihmiskaupan uhrin iho.

Terrorin jäljet Kale Puontin viides dekkari Fadi vie Pasilan Myrkyn poliisit huumekaupan ja terrorismin syövereihin peitetehtävässä, jossa on tarjolla vain vääriä vaihtoehtoja. Poliisin haaviin tarttuu taisteluhuumeena tunnettua Captagonia. Tapauksen yhteydessä saadaan tietoa Suomen kautta Venäjälle kulkevasta pillerikaupasta, jota Pohjoismaissa johtaa irakilaissyntyinen, Helsingin Kalliossa parturiliikettä pitävä Fadi Mohammed. Samainen nimi kummittelee myös supon listoilla. Fadia epäillään osalliseksi Pariisissa vuonna 1982 tehtyyn terrori-iskuun, mutta vuosikymmeniä onnistuneesti matalaa profiilia pitäneen Fadin sisäpiiriin ei niin vain ujuttauduta keräämään todisteita. Tehtävään tarvitaan soluttautuja. Viidennessä Pasilan Myrkky -dekkarissa rikosylikonstaapeli Kaartamon ryhmästä värvätään poliiseja mukaan operaatioon, jonka peitemieheksi joutuu keltanokka Ali Yasin. Vastapelurina on Fadi Mohammed, kokenut tappaja ja huumekauppias mutta myös perheenpää ja isoisä, jonka mieltä painaa katumus.

Pahantekijät ja väärintekijät Kale Puontin kuudes dekkari Joni paiskaa Pasilan Myrkyn poliisit katujengien väkivaltaisiin välienselvittelyihin, ja murhatutkimuksissa pääepäillyksi nousee vaarallisen katkera mies. Kaksi laukausta kajahtaa kontulalaisen kerrostalon pihassa, ja mies lyyhistyy kuolleena maahan. Ojanen ja Kurki järjestäytyneen rikollisuuden yksiköstä ovat juuri lopettelemassa työvuoroaan, kun rikosylikonstaapeli Kaartamo antaa komennon takaisin. Ylitöihin passitettujen miesten saapuessa rikospaikalle huppariin pukeutunut surmaaja on jo kadonnut omille teilleen kenenkään huomaamatta. Ammuttu tunnistetaan mieheksi, joka on ollut poliisin kiikarissa huumebisneksiensä takia, mutta kaduilla hänet tunnetaan paremmin kovamaineisen 900-katujengin pomona. Vähän myöhemmin myös toisen jengin ykkösmies löytyy ammuttuna. Puheet ilmiliekkeihin syttyneestä jengisodasta yltyvät, mutta Pasilan Myrkylle avautuukin aivan toiseen suuntaan osoittava tutkintalinja, kun ensimmäisen murhan ampuma-aseen omistaja saadaan jäljitetyksi. Eikä se mies kuulu katujengeihin, kaukana siitä.