Hermoparantoloita ei ole enää, mutta piiloja on. Jokainen on joskus vaivihkaa poistunut alakerran hälystä ja noussut portaita taivaaseen, vinttipiilon hiljaisuuteen. Olo on kevyt kuin heinäkuisessa hautaustoimistossa, jossa urakoitsija syö juustoleipää ja arkkujen kylkeen paistaa aurinko. Kaikki haluavat joskus piiloon, kuka maailman pahuutta, kuka naapurinsa hyvyyttä, kuka perhettään, kuka itseään. Onneksi hyviä piiloja on kaikkialla – piiloutua voi vaikka lääninhallitukseen tai Somerolle. Petri Tammisen kirjan luettuasi myös sinä katsot ympäristöäsi uusin silmin. Sillä viisas katselee piiloja kaiken aikaa, hädän hetkellä on jo myöhäistä. ”Yksi Petri Tammisella on, ja sen mukana tärkein: oma ääni.”– Helsingin Sanomat
Author
Petri Tamminen (s. 1966) on valmistunut Tampereen yliopistosta pääaineenan tiedotusoppi. Tamminen asuu perheineen Vääksyssä ja työskentelee vapaana kirjailijana. Tamminen tunnetaan lyhytproosan ja lakonisen huumorin mestarina. Esikoisteos, liuskan mittaisia tarinoita sisältävä kokoelma Elämiä ilmestyi vuonna 1994. Suuren yleisön tietoisuuteen Tamminen nousi Enon opetukset -romaanin Finlandia-ehdokkuudella vuodella 2006. Muita hyviä ominaisuuksia -teoksessaan (2010) Tamminen kuvaa ujoutta ja häpeää ja asettaa itsensä esimerkkihenkilöksi. ”Isänä en riitä, poikana en riitä, en riitä lentopalloilijana enkä remonttimiehenä, en ruoanlaittajana, en kirjallisuudentutkijana.” Petri Tamminen on saanut Kalevi Jäntin palkinnon kirjastaan Piiloutujan maa. Tammisen tuotantoa on käännetty englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi, sloveniaksi, latviaksi, tsekiksi, espanjaksi ja puolaksi.
