Rapina on valikoima proosatekstejä, novellin ja esseen rajaseuduilta. Henkilökohtainen ja yleispätevä liittyvät niissä yhdeksi ilmaisuksi kirjoittajan näkemyksen pakottamana. Eräät näistä ”papereista” kertovat kirjailijan omasta henkilöhistoriasta tai ne ovat muotokuvia kuten ’Juuri hän’ ja ’Paavo-eno asuu Venäjällä’. Näissä teksteissä on pakeneva ja muuttuva kohde: ihminen, joka jää tuntemattomaksi paitsi lähimmilleen myös omalle itselleen. Rapina lähestyy kirjallisuusaiheiden ja kirjoittamisen problematiikan kautta erästä polttopistettään, kysymystä, miten todellinen ja näennäinen voidaan repiä irti toisistaan. ’Pimeä palatsi’, termiittitutkijan työn esittely, ja kokoelman nimiessee ’Rapina’ kuvaavat hyönteisten elämän kautta ihmisen suhdetta vieraaseen elämänmuotoon. Hyönteisten outo maailma on näissä teksteissä osa yhteistä ja jakamatonta todellisuutta: pienessä mittakaavassa sen metamorfoosit täyttävät lain käskyjä, jotka ovat kaikelle elolliselle samat. Teos jakautuu neljään osaan Täällä, nyt, aina; Sitä ihmistä en tuntenut koskaan; Silmän hiljaisuus; muita papereita.__