Tapio matkaa vanhempiensa Hannan ja Eevan ehdotuksesta viettämään kesälomaansa Prometheus-leirille. Tarkkailijana tunnettu Tapio ei alkuun ole itse leiristä juurikaan innoissaan., mutta leirillä Tapio kuitenkin huomaa tutustuvansa uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, ja päivät tuntuvat kuluvan liian nopeasti. Erityisesti Tapio viihtyy erään leirin apuohjaajan, Moonan, kanssa.

Moona ei ole nähnyt isäänsä kahteen vuoteen. Hän matkustaa parhaan ystävänsä Tapion kanssa Berliiniin tapaamaan isää ja tämän uutta perhettä. Samalla hän pelkää, että Tapio joutuu perhejännitteiden sivustakatsojaksi. Mielelläänhän Tapio lähtee, varsinkin nyt kun äitien välit kotona ovat eron uhan jälkeen taas lämpimämmät. Yleensä Moona on pitkämielinen, mutta nyt hän ei jaksaisi kantaa huolta Tapiosta ja olla mieliksi isälle, leikkiä lasten kanssa ja hymyillä äitipuolelle. Jännittyneet välit tuntuvat väistämättä johtavan yhteentörmäykseen.

Lukiota viimeistä vuotta käyvä Moona istuu sairaalan käytävällä ja toivoo parasta. On tapahtunut paljon, enemmän kuin elämään yleensä samaan aikaan on suotavaa mahtua. Moonan ystävä Maija on palannut yllättäen Venäjältä takaisin lukioon. Lähtö hyväntekeväisyystyöhön oli odottamaton siirto Maijalta, ja tuossa hän nyt on, kuin ikonista keskelle hälisevää aulaa laskeutuneena. Maija palasi, koska Jumala oli neuvonut niin. Moona oli esittänyt saman toiveen moneen kertaan. Miksei Maija kuunnellut häntä? Myös Leon käytös hämmentää Moonaa. Poika tekee itseään tykö, mutta Moonasta ei ole vain kaveriksi. Onneksi lukionsa aloittaneelle Tapiolle voi uskoutua: miksi kuopatuista tunteista ei pääse eroon? Ylivalotuksen langat kiristyvät kohti jännittävää loppua. Latautunut teksti onnistuu vastaansanomattomasti liikuttelemaan lukijan tunteita. Tapio ja Moona -sarja kuvaa herkkävireisesti Prometheus-leirillä tavanneiden nuorten ystävyyttä, pohdintoja ja arjen haasteita. Ylivalotus on elämänmyönteisen sarjan mieleenpainuva viides osa, jonka kysymykset ovat tuttuja kaikille elämänkatsomustaan etsiville.