Koetteleva romaani äidin hylkäämisestä. Aikuinen tytär makaa tyhjässä kylpyammeessa. Hän on soittanut äidilleen ja toivottanut hyvää äitienpäivää. Heidän suhteensa on kuin kilpailu, jonka voittaja ei koskaan osoita tarvitsevansa toista. Soittamalla tytär on myöntänyt häviönsä. Puhelun aikana äiti on saanut tyttären laskemaan suojuksensa vain pudottaakseen sanallisen pommin, joka ajaa tämän itse-epäilyyn ja paranoiaan. Ovi tiedostamattomaan rävähtää auki ja jää kolisemaan avoimena. Tytär lähtee vaaralliselle matkalle kotiseudulleen, missä tuhoisa tauti on romahduttanut yhteiskuntajärjestyksen. Yliopiston lahjoittamalle puukolle tulee käyttöä, kun ihminen on muuttunut omaksi itsekseen. Toivottomuus sukeltaa syvälle alitajuntaan ja näyttää perheinstituution ja sitä koossa pitävät käsitteet – perintö, lahja, isä, äiti – armottomassa valossa. Teos lähestyy intiimin suhteen sisäsyntyistä väkivaltaa, erottautumisen välttämättömyyttä ja kaksoisolennon kauhua. Se on romaani, joka kirvelee alusta loppuun.