Porilaisen Juha Seppälän (s. 1956) esikoiskuunnelma valittiin viime vuonna Suomen edustajaksi Prix Italia -kilpailuun. Seppälällä on siis näyttöä jo ennen tätä esikoisnovellikokoelmaa. Sen perustunnelma on tummansävyinen ja alistunut, välillä miltei uhkaavakin. Ihmisten ahdistus on syntynyt pakolla sisäistettyjen pelkojen aiheuttamasta syyllisyyden- ja häpeäntunteesta. Ensimmäisen novellin pikkupoika kammoaa mennä ulkorakennuksen vessaan, jonka reikä musertaa hänet tykkänään. Hän musertuu housuihinsa tekemisen pelon alle. Kun hän housut kintuissa kyykistyy sähköpylvään juurelle, "hän tuijotti auton irvistävää nokkaa, joka näytti tulevan suoraan häntä kohti." Novellien usein minä-muotoisiin päähenkilöihin on helppo samastua, eläytyä heidän ahdistavaan tilanteeseensa vankilassa, armeijassa, koulussa, makuuhuoneessa. Samastumisen helppous ei merkitse sitä, että Seppälän olisi täytynyt tinkiä jostain tai yksinkertaistaa kieltään, teemaansa tai henkilökuviaan, Novellikokoelma on kaikentyyppisille lukijoille. (Aikalaisarvio, Kirjasampo)