Tyhjien sielujen saari on raadollisen runollisesta ja alkuvoimaisen omaäänisestä lyhytproosastaan tunnetun Hanna Haurun ensimmäinen romaani. Spitaaliin sairastunut nainen erotetaan läheisistään ja karkotetaan saarelle. Siellä, veden keskellä eristyksissä, elää parantumattomien ja hullujen yhteisö, jota pappi ja sisaret kaitsevat. Aika on hylännyt saaren asukkaat. Heillä on vain toisensa ja ympäröivä luonto, hekumallinen ja hirvittävä. Ahtaalle joutuneita piirittää myös Jumala joka ei tunne armoa.
