Haikeankaunis ja vahva romaani menettämisestä ja löytämisestä, kerran tehtyjen päätösten tuomasta vastuusta, sekä vaikeudesta nähdä se, mikä on kaikkein lähinnä. Aavan isä kuolee ja Aava menee auttamaan äitiään Ruutia muutossa. Muista perheenjäsenistä ei siihen ole; sisko ja veli ovat molemmat tavoillaan poissa, ja omaan elämäänsä Aava tarvitsee etäisyyttä. Vanhassa talossa meren äärellä Aava ja Ruut viettävät kahdestaan muutaman lokakuisen päivän. Ennen kuin he voivat jatkaa eteenpäin, heidän on uskallettava katsoa menneisiin päiviin ja ylitettävä vuosien hiljaisuus. Helmi Kekkosen pienieleinen ja tarkka kieli luo romaaniin tiheän tunnelman. Se pakottaa lukijan ajattelemaan ja tuntemaan.