Jossain päin suomalaista maaseutua on vastaanottokeskus, maa ei-enää-eikä-vielä-missään. Siellä varastoidaan ihmisiä, joiden turvapaikkapäätös viipyy byrokratian rattaissa. Suomi jää sen asukkaille vieraaksi, kun elämä pyörii pientä piiriä siivousvuorojen ja kuukausittaisten kauppareissujen ympärillä. Työ, opiskelu, itsenäisyys ja tuleva koti ovat sietämättömän kaukana; kaikissa ovissa on lukot ja avaimet vain ohjaajilla. Yksi jos toinenkin syö masennuslääkkeitä. Piilottajan päiväkirjan kirjoittaja Juha Suoranta halusi ymmärtää, millaisen Suomen turvapaikanhakija näkee. Tamperelainen professori lähti tutkimusmatkalle maalaisidyllissä nököttävään keskukseen, jonka yllä liehuu punainen risti. Sitä kutsutaan tässä kirjassa Mäntyläksi. Suoranta antaa puheenvuoron kahdeksalle keskuksen asukkaalle, jotka pohtivat omaa paikkaansa tuntemattomassa Suomessa. He ovat osa Eurooppaa, jonka kansallisvaltiot ovat menettäneet rahamarkkinoiden hallinnan, mutta tiukentaneet otettaan turvapaikanhakijoiden elämästä. Kirjan taustatyön on tehnyt Jaana Salo.