Vanhastaan tutut Tampereen Pätöset, Huugo, Hilma, jo murrosikäiseksi ehtinyt Heikki ja pikkuinen Helka asuvat nyt Cederin talossa Amurin laidalla. Ensimmäisen maailmansodan kylvö on kypsymässä, se vaikuttaa yhteiskunnan kaikissa kerroksissa, ja Venäjän vallankumous nostaa yhdellä iskulla pintaan kaikki levottomasti kuohuvat voimat. Älyllisesti liikkuvainen Huugo tempautuu mukaan ja osallistuu liiankin innokkaasti Puistoravintolassa ilta illan jälkeen vellovaan poliittiseen keskusteluun. Huugon sisar Aino on palannut Tukholmasta pienen poikansa kanssa; hän on turvaton mutta vapaa levittämään siipensä uudelle suurelle rakkaudelle. Vapaudella vain on näinä ankeina aikoina ristiriitaiset ja karut kasvot, ja moni joutuu maksamaan siitä kalliisti. Himmussa, pienessä naisessa, näyttää kuitenkin kuin ihmeen kautta elävän usko ja toivo. Maailmansodan vielä jymistessä hän synnyttää kolmannen lapsensa jota hän rakastaa riemuiten ja kiihkeästi. Eila Pennanen on moniosaisessa, (Himmun rakkaudet 1971, Koreuden tähden 1972, Ruusuköynnös 1973, Santalahden aika 1986) kiitetyssä ‘vanhempien romaanissa’ edennyt sisällissodan dramaattisiin vuosiin. Jälleen kerran hän luo häikäisevän kirkasta yhteiskunnallista ja kulttuurihistoriallista ajankuvaa, jälleen kerran hän osoittaa taitonsa hienovaraisena, tarkkanäköisenä ihmistuntijana. Lukijan hän tempaa vastustamattomasti mukaansa.